perjantai 31. elokuuta 2012

New start for Elena, or is it?

Ja uusi osa tähän ficciini. Aiemmat osat löydät tuolta tunnisteista kohdasta: 'Tarinat' ja 'Vampyyripäiväkirjat' ja vielä aiempiin löytyy linkki ensimmäisestä täällä julkaisemastani ficistä tuonne vanhan blogini puolelle.

Tämän jälkeen tulee enää vain yksi osa ja sitten se on tämän ficin loppu. Ellen joskus kirjoita jatkoa. Eli jatkolle on mahdollisuudet. ;)

Samalla, kun luet tätä ficciäni niin jotta pääset oikeaan tunnelmaan kannattaa kuunnella nämä kaksi biisiä, tässä järjestyksessä. (ainakin minun luku tahtiani, kun ensimmäinen biisi loppuu ja vaihtaa jälkimmäiseen, vaihdos tulee juuri sopivaan kohtaan)

Alexander Rybak - Abandoned
Alexander Rybak - Dare I say

--------------------------------------------------------------------------------------------------------


Uneton yöllä, yritän unohtaa uskoni meihin. Miksen saa itseäni uskomaan ettet ole se oikea minulle? Saan olla vapaa sinusta, ainoa ongelma on, etten halua olla vapaa sinusta! En halua olla hylätty, mutta en halua langettaa kirousta sinulle, vahinko on kyllä jo käynyt. En halua tuntea oloani yksinäiseksi! En halua uskotella itselleni enää, että olen yhä se sama, joka ennen olin. En halua kohdata totuutta… En halua olla hylätty! En halua heittää ikuista nuoruuttani hukkaan. Yritit tukahduttaa esityksilläsi, ja minä uskoin pinnalliseen romanssiin. Yritin kyllä suojautua, mutta yritit silti saada minut kiinni. Koko ajan piilotit yksinäisyyden, koska et uskonut kieroutunutta sotkuani.
    Damon heitti viskilasinsa päin seinää. Lasi hajosi satoihin pieniin osiin ja bourbon lasissa levisi pitkin seinää ja valui siitä lattialle. Kyyneleet yrittivät tulla silmiin. Damon tunsi kaiken tuskan, yksinäisyyden, Elenan menetyksen.
    Aina Stefan! Damon ajatteli vihaisena ja yksi kyynel vierähti pitkin hänen poskeaan. Hän oli päästänyt tunteensa valtaan, vaikka hän oli vannonut antavansa tunteiden pysyä poissa. Hän ei vain osannut hallita tunteitaan. Menetyksestä johtuva kärsimys vain sai Damonin vihaiseksi, hän ei osannut ilmaista sitä oikein.
    Seuraava, joka tuosta ovesta astuu sisään…, Damon ajatteli vihaisena. Oveen kuului koputus, mutta Damon seisoi vihaisena paikallaan. Ovi aukesi ja Damon kuuli askeleita, kun ovesta astui joku sisään.
    Askeleet olivat hentoja, hiljaisia, mutta vampyyri kuuli ne. Damon pystyi aistimaan sisään tulijasta huokuvan energian. Hän tunsi tuon henkilön.
     Damon kääntyi eikä edes miettinyt sitä, että hänen silmänsä olivat punaiset ja kyyneleet yrittivät valua pitkin poskia. Hän kääntyi ja pysähtyi. Hän pysähtyi kuin hän olisi osunut päin tiiliseinää. Se oli Elena! Nyt Damon tajusi miltä hän näytti. Itkevät silmät, kyyneleiset silmät…
    Elena katsoi Damonia osittain ihmeissään, ymmärtäväisenä ja elenamaisena. Hän piti kädessään päiväkirjastaan revittyä sivua jossa oli Damonin kirjoittama teksti. Elenan kasvoille levisi pieni hymy. Hänen silmänsä alkoivat vetistellä ja hymy tuli siitä, hymy yritti näyttää vahvalta ja kadottaa Elenan sisäisen tunteen. Elena katsoi nyt Damonia, ymmärtäväisenä.
’’Löysin viestisi’’, Elena sanoi hiljaa ja rauhallisena.
Damon katsoi Elenaa eikä miettinyt enää miltä hän näytti.
’’Rakastat minua!’’ Elena jatkoi.
Damon ei sanonut mitään tai liikahtanut. Hän vain seisoi siinä katse kiinnittyneenä Elenaan. Hän odotti Elenan puhuvan ja reagoivan, koska hän itse ei tiennyt mitä tehdä. Hän oli nyt haavoittuvainen. Elena näki nyt millainen hän oikeasti oli. Ilman minkäänlaista esitystä, vaivalla tehtyä väärää ulkokuorta. Elena näki nyt Damonin, oikean Damonin. Sellaisen, mikä hän oli ennen muuttumistaan. Damon ei välittänyt vaikka Elena näki todellisen hänet. Damon ei välittänyt nyt mistään. Hän vain seisoi ja tuijotti Elenaa.
    Toinen kyynel vierähti pitkin Damonin poskea. ’’Muistin kuinka kerroit jo aiemmin tunnustuksesi, mutta en uskonut sitä. Koska ulkokuoresi on,…tuollainen. Damon…’’, Elena sanoi ja hänenkin poskeaan pitkin valui kyynel. Kyyneleet eivät olleet surun aiheuttamia, vaan ilon. Sen ilon, että Damon tunnusti rakkautensa ja näytti oikean itsensä. Eihän viesti ollut ihan selvä, mutta Elena oli ymmärtänyt sen ja tiesi Damonin tietävän hänen ymmärtäneen sen.
     Elena melkein juoksi Damonin luo ja pudotti kädessä pitävänsä sivun lattialle. Hän juoksi Damonin luo ja halasi tätä. Halasi niin lujaa ja antoi Damonin aistia hänestä huokuvan energian. Damon ymmärsi: Elena tunsi samoin, vaikka ei sanonut sitä. Elena ei osannut sanoa sitä, koska hän ei ollut varma vielä – ei ollut varma kumpi on oikea - Damon vai Stefan.
    Elena antoi kyynelten valua pitkin poskiaan ja niin antoi Damonkin. He molemmat leijuivat nyt jossain muualla kuin maan päällä. Aivan kuin he saisivat olla keskenään, ei ketään muuta. Ei ketään häiritsemässä heitä, vain he kaksi.

    Elena ei halunnut koskaan päästää irti. Hänellä oli nyt hyvä olla, Damonin käsivarsilla. Elenaa ei olisi haitannut vaikka hän kuolisi nyt, koska hän sai olla Damonin kanssa. Tässä ja juuri nyt. Hän ei edes ajatellut Stefania. Stefania ei edes ollut tällä hetkellä olemassa. Ketään ei ollut. Elena joutui pakottautumaan maan pinnalle, koska hän kuuli Damonin äänen.

’’Elena…’’, Damon aloitti, mutta jätti lauseen kesken. Hän ei halunnut pilata ihanaa hetkeä. Hän ei ollut koskaan tuntenut tällaista. Ei edes ihmisenä, ei edes Katherinen kanssa. Damon irrotti Elenan itsestään jotta saisi nähdä tämän kasvot. Pitkin Elenan kasvoja vieri onnen kyyneleitä. Damon pyyhki hellästi kyyneleet Elenan kasvoilta ja painoi huulensa Elenan huulia vasten.
   Elena vastasi suudelmaan. Hän kietoi kätensä Damonin ympärille ja suuteli tätä takaisin. Jos hänellä äsken oli ollut mukava olla, nyt hänellä oli sata kertaa mukavampi olla! Vaikka nimi ”Stefan” käväisi Elenan mielessä, se ei kuitenkaan vaikuttanut Elenaan millään lailla.
   Kun kiihkeä suudelma vihdoin loppui, Elena katsoi Damonia silmiin. Hän ei edes aiemmin ollut nähnyt – ei ikinä – Damonin silmiä noin upeina. Elena hymyili Damonille niin iloisena ja onnellisena kuin ikinä pystyi ja painautui Damonia vasten. Vain tämä hetki, nyt ja aina. Elena ei halunnut päästää Damonista irti, ei ikinä! Jos joku irrottaisi hänet Damonista, hän saattaisi tappaa tämän!

Vampyyripäiväkirjat-kakku

Tämä ei ole minun tekemäni.

Tämän kakun oikea tekijä on Alice Katarina/Katerina. Mutta sain häneltä luvan julkaista kuvat tästä kakusta, koska hän ei vielä ole ehtinyt.

Tämä kakku on sieltä Vampyyripäiväkirjat-miitistä, joka oli tämän kuun alussa. Alice Katarina varmaan sitten, kun saa kuvat omaan blogiinsa, niin selittää tarkemmin tästä kakusta. Itse en oikein muuta muista kuin sen, että tämä oli koristeltu sokerimassalla ja hän oli itse tehnyt nuo hahmot ja kukat tuohon päälle. (hahmot esittävät vasemmalta: Damon, Elena, Stefan)















































Translation:
I haven't made this cake. Alice Katarina has. I just got permission from her to post these pictures. I guess she's going to tell more about this cake when she posts pictures to her blog. This was in The Vampire Diaries-meet where I was at the beginning of this month.

perjantai 24. elokuuta 2012

New start for Elena, or is it?

Ja uutta osaa tähän ficciini taas. Mitäs olitte mieltä?

Translation:
This is my The Vampire Diaries-fanfiction and I'm not going to translate this. :(

---------------------------------------------------------------------------------------------------


Etsin kauneutta, etsin viehkeyttä. Kun tapasin sinut, sait hymyn huulilleni pitkästä aikaa. Luulin nähneeni kaiken, mutta sinä näytit, että elämä on paljon enemmän. Elena, olet sydämessäni ikuisesti. Sinun näkemisesi vie minut uniin, joita joskus näin. Sinun menettäminen on hiljaista kärsimystä. Aurinko saa sinut säteilemään ja sinä sait minut ymmärtämään sen, että kauneus todella hengittää. Damon kirjoitti tyhjälle sivulle Elenan avonaiseen päiväkirjaan. Damon jätti sivun auki pöydälle ja lähti. Ennen lähtöä Damon vielä vilkaisi Elenaan ja hymyili. Elenan vierelle päästyään hän varovasti – aivan kuin pelkäisi Elenan muuten menevän rikki – silitti Elenan ruskeita, silkkisiä hiuksia, ja pehmeää poskea. Lähtien ikkunasta, jonka verhot lepattivat - avonaisesta ikkunasta tulevan tuulen takia - Damon katosi yön pimeyteen.

Elena nousi ylös sängystään ja käveli peilinsä eteen. Väsyneellä ja maailmaan kyllästyneellä ilmeellä Elena tuijotti itseään peilistä.
   Kauniin ruskettunutta ihoa ja pähkinänruskeita hiuksia vasten Elenan tummansininen - mutta ei liian tummansininen - paita ja harmahtavat - mutta silti hieman beigen valkoiset - pyjaman housut sopivat hänelle ja korostivat hänen kauneuttaan. Kauneutta johon ei tarvittu mitään erityisiä välineitä tai laittautumista. Vaikka Elena ei enää auringossa voisi rusketusta saada, hänellä oli kaunis rusehtava – ruskettuneen näköinen – iho. Ainoa mikä esti Elenan palamisen auringossa, oli hänen sormessaan kiiltelevä sormus, jonka keskellä oli sininen lapislatsulikivi ja sen päällä hieno hopeatyö.
    Elena otti harjan kauneuspöydältään ja alkoi harjata hiuksiaan suoraksi. Harjaaminen sai hänen hiuksensa näyttämään entistä silkkisemmiltä ja hyvinvoivilta.
    Elena katsoi itseään peilistä hieman surullisen näköisenä. Enää hän ei voisi nauttia päivistä samalla tavalla kuin ennen. Vain sen tyhmän auto-onnettomuuden takia - ja hänen itsepäisyytensä haluta Stefanin pelastavan Mattin ensin.
    Laskettuaan harjan takaisin pöydälle Elena kiinnitti huomiota päiväkirjaansa, joka oli aivan hänen laskemansa harjan vieressä. Vihreäkantinen päiväkirja, jossa oli helppo lukko, oli nyt auki ja oikean puoleisen sivun päällä oli kuulakärkikynä.
     Elena siirsi kynän pois kirjan päältä ja nosti kirjan käteensä. Siinä oli erilaisella käsialalla kirjoitettu, muutaman rivin pituinen, teksti. Elena luki tekstin tarkkaan.
    Etsin kauneutta…, Elena alkoi lukea. Elenan kasvot muuttuivat jotenkin erilaisiksi. Ne olivat hieman surulliset, iloiset, vihaiset ja ymmärtäväiset, kaikki yhtä aikaa.
      Elena tunnisti heti, että Damon oli kirjoittanut tuon. Sinun menettäminen on hiljaista kärsimystä, sai Elenan melkein tuntemaan kivun, menetyksen, mitä Damon tunsi. Elena oli iloinen, että Damon kirjoitti tunteistaan, kertoi tunteistaan – Elenalle! Elena oli vihainen Damonille, koska tämä oli koskenut hänen päiväkirjaansa, ja kirjoittanut sinne ilman lupaa, avannut sen ilman lupaa! Mutta sitten Elena muisti, hänhän oli jättänyt päiväkirjansa vahingossa edellisenä iltana auki. Hän ymmärsi Damonin tuskan, ja sen mitä Damon kirjoitti. Hän oli saanut tuon kaiken aikaan – hän Elena! Hän oli saanut Damonin ymmärtämään elämän kauneutta, tuntemaan taas surua, iloa. Damonin tuntemaan kärsimystä siitä, että hän oli leikitellyt molempien veljesten kanssa – kuten Katherine – ja sen jälkeen hylännyt Damonin ja valinnut tämän veljen – aivan kuten Katherinekin teki. Damon saattoi vihata häntä, Elenaa, mutta silti Damon oli hyväsydäminen ja välittävä Elenaa kohtaan. Damonilla oli kaikki oikeus olla vihainen Elenalle, mutta Damon ei ollut. Se oli Elenalle pahempaa kuin, jos Damon olisi ollut vihainen. Kaiken sen jälkeen mitä Damon oli kärsinyt Elenan takia – ja ei mitään. Damon ei välittänyt!
     Hän rakastaa minua! Elena melkein huudahti ääneen. Kaikki selvisi tuosta pienestä tekstistä, jonka Damon oli kirjoittanut. Se oli saanut Elenan pohtimaan ja tajuamaan. Damon rakastaa minua! Elena ajatteli onnellisena. Sitä Damon varmaan oli tarkoittanut. Viesti sai Elenan pohtimaan kaikkea tapahtunutta, tulevaa, tunteita. Vaikka viesti muuten oli epäselvä, Damon tiesi Elenan olevan tarpeeksi viisas ymmärtääkseen sen mitä viestillä tarkoitti.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Tiiliseinä ja musiikkia

Ensimmäinen tiiliseinä on siis valmis.

Ensin maalasin muropaketin pahvia sopivalla värillä, jonka jälkeen mittasin ja piirsin tiilet ja leikkasin ne irti. Toisena maalasin seinän valkoisella pariin otteeseen. Kun seinä olivat kuivuneet ja pienet tiilet leikattu alkoi pitkä työ liimata jokainen tiili paikalleen, yksitellen.
   Liimasin ensin isot tiilet ja, kun koko seinä oli täynnä aloin täyttämään noita "koloja" joihin tuli pienempiä paloja.
   Maalailin vielä tiiliä jotta saisin ne lyijykynän jäljet piiloon jotka eivät lähteneet kumittamalla. Minun täytyi piirtää tuolle maalatulle puolelle, koska toisella puolella lyijykynän jälki ei olisi näkynyt. Ja totta kai meni sitä maalia hieman noihin rakoihinkin ja niitä piti sitten vielä valkoisella paikkailla. Ja, koska siveltimeni on huono, sen "karvat" sojottivat melkein joka suuntaan ja maalia meni kaikkialle muualle kuin siihen kohtaan mihin piti.   
    Uurastuksen jälkeen seinä tuli kuin tulikin valmiiksi. Ja tässä teille siitä kuvaa:


























Älkää välittäkö ikkunoista näkyvää sotkua talon sisällä. En jaksanut alkaa jokaista tavaraa yhden kuvan takia siirtelemään.

Ja hieman sitä musiikkia.

Koska viimeinen lomapäivä, etsin käsiini muutaman biisin, joka voisi olla sopiva. Tai kuuntelin näitä jo paljon aikaisemmin, mutta jotenkin ajattelin, että ne voisi olla hyviä linkata nyt.

SHINee - Alarm Clock
Tuossa on linkki videoon jossa on englannin kieliset tekstit. Kuvitellaan, että tuo ero tarkoittaa eroa lomasta ja, että toivotaan, että herätyskello herättäisi painajaisesta jossa muka koulu olisi alkanut ja ero lomaan tullut. Ja silloin biisi sopisi tähän hetkeen.

SHINee - The Reason
Myös linkki videoon jossa on englannin kieliset tekstit. Tällä biisillä ei nyt mitään tiettyä sanomaa juuri tähän hetkeen ole, mutta on vain niin ihana ja saa minut aina kananlihalle. En osaa oikein tunteita kuvata millaiset tulee, kun kuuntelen tätä, mutta jotenkin haikeat. Ja on jotenkin sellainen olo, että ehkä joku pieni osa mieleni syvimmissä syövereissä ymmärsi tämän bisin sanat jo ennen kuin katsoin englannin kielisen tekstitetyn videon.


Translation:
I finally finished one brickwall for my Lundby-project. And then there are two songs from SHINee with link to english subtitled videos.

Viimeisten lomapäivien tuotokset

Tänään on viimeinen päivä kesälomaani. Huomisesta lähtien pitäisi taas jaksaa raahautua sinne koulun penkille. Tässä tällä viikolla keksin aloittaa tekemään muutamaa rannekorua. Ja halusin ne nimenomaan ensimmäiseksi päiväksi käteeni.
    Ideoita niihin etsin pitkin nettiä muutaman päivän ja matkan varrella huomasin ideoiden muuttuvan moneen otteeseen. Aina, kun keksin, että 'noin voisi tehdä', niin sitten tulikin vastaan se ongelma, että 'millaisia helmiä voisin käyttää', koska varastoni ovat aika suppeat tai 'millaisen lukon siihen teen'.

Teema näihin koruihin oli SHINee. Koska halusin tehdä korut joissa lukee kaikkien jäsenien nimet sekä bändin nimi, päädyin tekemään näistä hieman bändiin sopivat.
   Bändin jäsenien tyylistä päätin hyödyntää värikkään, mutta joskus hillityn sekä ainutlaatuisuuden.
   Käytin kahden tyylisiä helmiä ja kaikkiin helmiin käsin - pensselin ja mustan akryylimaalin avulla - taiteilin yksinkertaiset kirjaimet.
   Koruja on kolmenlaisia, koska helmet eivät olisi riittäneet kaikkiin ja, koska halusin kokeilla uusia tekniikoita.
























Kuvaa ylhäältä päin, kun kaikki korut ovat kädessäni. Kaikki nimet eivät näy kokonaan, muttä niissä lukee vasemmalta alkaen: Minho, Key, Onew, Taemin, Jonghyun, SHINee. Kolme korua päätin tehdä helpolla tavalla. Eli pujottelin helmiä ohueen kuminauhaan ja tein solmun.
























Ja sivulta. Tässä näkee hyvin, että noista ketjullisista koruista tuli vähän liian isoja.
























SHINee-nimellä oleva koru on ainoa laatuaan. Tuota mitä tein tuohon alkuun niin en sen nimeä muista, mutta täältä katsoin mallia. Tuolla tyylillä olin jo tekemässä, mutta tuon malliset helmet eivät pysyneet niin, että kirjaimet olisi kaikki näkynyt samalla puolella, joten suunnittelin vähän oman tyylisen. Ja, koska halusin sekä alkuun että loppuun tuota kuviota, niin helmien alle tein aina pienen pätkän ihan perussolmuja ja aina vain, kun tarpeeksi pitkä solmujono oli, jotta helmi mahtuu siihen, sen jälkeen tein solmun niin, että tuo keskellä menevä lanka jää sinne väliin.
























Nämä kolmea nimeä taiteilin tälläisiin hieman erilaisiin helmiin. Ja, koska nämä ovat littania ja näissä on vain yksi reikä, päätin liimata ne pitkän pähkäilyn jälkeen ketjuihin.
   Tässä kuvassa näkyy lähempää nuo lukot. Ne ovat nyt kyllä näkyvästi esillä, koska minulla oli vain kultaisia lukkoja, mutta ei se haittaa. Yritin keksiä piilolukon, mutta se suunnitelma menikin ihan pieleen. Ja, koska minulla oli vain kaksi Tiimarista ostettua lukkoa jäljellä, kävin koko askartelu varastoni läpi ja löysin kuin löysinkin yhden lukon vielä! Mutta erilaisen.
























Ja näin päätin nämä helmet liimata kiinni ketjuihin. Älkää välittäkö, että tuossa vaaleanpunaisessa näkyy lankaa ja liima klönttejä. Koska nappasin kuvan ja tajusin, että siinä oli vielä viimeistelyt tekemättä ja, kun leikkelin ja revin nuo irti ja otin uudestaan kuvia kamera päättikin olla tarkentamatta, vaikka monta kertaa yritin. Ja tämä oli onnistunein ja selvin otos, joten ajattelin, että laitan silti tämän.

Tänään ei nyt kaikki ole ihan putkeen mennyt. Johtuneeko siitä, että viimeinen lomapäivä. Ja kaikki yrittävät saada minut valmistautumaan turhautumiseen, joka vain pahenee, kun koulu alkaa. Koska tietää, että silloin aika jää vähälle, kun koulusta pääsee ja koulussa turhautuu kaikkeen ja kotona, jos nyt ei jotain koulu asiaa saakaan aikaiseksi ekalla tai toisella yrittämällä.
   Tämä kone on kyllä päättänyt olla toimimatta yhteistyössä minun kanssani jo kauan aikaa ja tänään oli taas sellainen päivä. Onneksi uusi kone on jo matkalla.
    Yritin näitä korujakin saada kuvattua, mutta ei, kun muutama päättikin hajota ja sitten piti aloittaa korjaus työt.
  Näitä kuvia yritin sadaa muokattua ja hiiri sekä paint päättivät etteivät nekään halua tehdä yhteistyötä kanssani. Patterin vaihdon jälkeen hiiri alkoi toimia ja paintin kanssa tappelun jälkeen photoshop oli kyllä yhteistyö haluinen.

Translation:
I did these bracelets this week. I tried a few different techniques. The theme of these bracelets is SHINee.


lauantai 11. elokuuta 2012

New start for Elena, or is it?

Nyt olisi taas aika uudelle osalle tätä ficciäni. Piti jo aiemmin julkaista, mutta se vähän unohtui. Mutta nyt, vähän jatkoa. Kun tätä tein en millään saanut ideaa miten jatkaa ennen kuin muutaman tunnelmaan sopivan biisin jälkeen se idea iski. Toivottavasti pidätte, ja kertoisitte mielipiteenne. :)

Translation:
This is my The Vampire Diaries-fanfiction. And I'm sorry but I'm not going to translate this. 

Joulukalenteri 2012 löytyy alapuolelta.
--------------------------------------------------------------------------------

Caroline palasi kotiinsa keskusteltuaan Salvatoren talolla ystäviensä kanssa. Kurvattuaan autonsa talonsa pihalle Caroline havaitsi oven olevan auki. Äkkiä hän kiirehti avonaiselle ovelle ja näki äitinsä makaavan maassa, vampyyrin purema kaulassaan. Lizin vieressä oli puuvaarna ja kädessä ase. Hieman sivummalla Lizin vieressä oli toinen, pienempi verilammikko. Caroline ei kauaa miettinyt näiden merkitystä vaan kiiruhti äitinsä vierelle.
    Testattuaan Lizin pulssin Caroline puraisi rannettaan ja asetti sen Lizin suulle niin, että verta valuisi tämän suuhun. Hetkeä myöhemmin Liz heräsi.
    ’’Caroline!’’ hän huudahti iloisena, ja jotenkin kauhuissaan. Caroline ei tiennyt mitä pitäisi miettiä, mitä hän voisi kysyä ympärillä olevista asioista. Niinpä hän päätti aloittaa yksinkertaisimmalla: ’’Mitä täällä tapahtui?’’

Elena palasi kotiinsa Stefanin saattamana. Sisälle päästyään Elena katsoi Stefania silmiin.
     ’’Pahoittelen Damonin käytöstä viime aikoina’’, Stefan sanoi rauhallisena. ’’Jos olisin totellut sinua nopeammin ja pelastanut Mattin heti, olisin ehtinyt pelastaa sinutkin, sinä iltana, kun sinä ja Matt ajoitte Wickery Bridge-sillalta alas.’’
’’Stefan. En syytä sinua siitä. En koskaan syyttäisi sinua kivusta sydämessäni, joka johtuu siitä, että päätin itse täydentää vampyyriksi muutoksen. En koskaan syyttäisi sinua kyynelistä jotka johtuvat päätöksestäni’’, Elena vastasi. ’’Et saa syyttää itseäsi siitä, että kuolin. Syytän itseäni. Minun itsepäistä sydäntäni, sieluani ja kehoani. Vaikka muutuin, joka ikinen asia ympärilläni pysyy samanlaisena.’’
Stefan ei sanonut sanaakaan, mutta hänen katseensa kertoi kaiken tarvittavan Elenalle. ’’Voit mennä. Kyllä minä kestän yön yksinkin’’, Elena sanoi ja yritti hymyillä Stefanille. Hymy ei kuitenkaan huijannut Stefania, mutta, koska Elena on niin itsepäinen – ja Stefan tiesi sen – Stefan lähti.

’’Damon? Mitä sinä täällä teet?’’ Elena kysyi melkein kuiskaten. Damon nousi ikkunalaudalta ja käveli Elenan luo. Damon kallisti päätään muutaman millin ja katsoi surullisilla, kysyvillä ja jotenkin erikoisilla silmillä Elenaa.
 ’’Et valinnut minua. Se ei haittaa, mutta haluan vain tietää, mitä tein väärin’’, Damon sanoi, myös hiljaa, melkein kuiskaten.
’’Damon..., johan minä sanoin, jos olisimme tavanneet ensin…’’, Elena sanoi.
’’…Olisit valinnut minut’’, Damon lopetti Elenan lauseen. ’’Mutta muututtuasi sinähän muistat, että me tapasimme ensin.’’
’’En sano, että sinä saat minut tuntemaan näin. Syy on minun sieluni, kehoni, ajatukseni, jotka saavat minut hulluksi, joten en pysty päättämään’’, Elena sanoi.
’’Elena…’’, Damon aloitti haikeana.
’’En syytä vain sinua, on minullakin osani tässä. Se vain, että en uskonut rakastuvani sinuun heti, kun tapasimme.’’
Damon katsoi Elenaa nyt todellakin kysyvillä silmillä. ’’Rakastuit minuun heti tavatessamme?’’
’’Sydämessäni on aukko. Enkä tiedä miten sen täyttää. Valitsenpa sinut tai Stefanin aukko ei täyty. Eikä ole oikein poukkoilla molempien välillä. Minun täytyy valita’’, Elena sanoi katsoen Damonia. ’’Haluaisin vain lähteä, saada kaikkeen etäisyyttä. Istua ja miettiä rauhassa mitä teen ja kumman valitsen.’’
    Elena alkoi melkein itkeä. Damon kietoi kätensä Elenan ympärille ja Elena painoi päänsä Damonin olkapäätä vasten.
’’Miksi mietit haluatko minut vai Stefanin? Matt olisi vapaa ja parempi vaihtoehto sinulle’’, Damon sanoi melkein tunteettomana halatessaan Elenaa ja tuijotti tyhjyyteen.
Elena nosti päänsä ja irrotti Damonin otteen itsestään ja siirtyi kauemmas nähdäkseen Damonin kasvot. ’’Kun sydän haluaa mitä haluaa, se on saatava, keinolla millä hyvänsä. Vaikka kohde olisi kuinka vaarallinen tahansa, haluaa sen minkä sydän haluaa ja tietää sille syyn, mutta sitä ei vain ymmärrä. Miksi sinä sitten haluaisit minut, etkä ketään muuta tyttöä?’’
’’Elena…Tiedän, että kun valitset jommankumman, minut tai Stefanin, teet oikean päätöksen. Vaikka se vaatisi aikaa, poukkoilemista molempien välillä, lopulta teet oikean päätöksen. Vaikket usko sitä nyt, kun se aika koittaa, sinä ymmärrät tehneesi oikein’’, Damon sanoi katsoen, ymmärtäen Elenaa.
    Elena katsoi Damoniin, miettien mitä Damon ajattelee tällä hetkellä. Elena käveli Damonin ohi, meni sänkyynsä, ja veti peiton ylleen. Damon tuli Elenan viereen, laittoi oikean kätensä päänsä alle ja katsoi vieressä olevaan Elenaan. Elena katsoi myös Damoniin, mutta sammutti sitten valot ja painoi silmänsä kiinni. Damon katsoi yhä Elenaan ja hymyili vienosti.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Turku

Eilen (la 4.8.) Turussa pidettiin Vampyyripäiväkirjat/Mystic Diaries-miitti. Lopuksi kaikenkaikkiaan meitä olikin siellä vain 4. Minä ja 3 muuta. :/ Mutta hauskaa oli, juttua riitti ja aikaa olisimme saaneet kulumaan enemmänkin kuin vain hieman yli 3h.
   Juttuja riitti vähän kaikenlaista: tietokoneista ja muuten tietotekniikasta, koulutuksesta, kakuista ja muusta leivonnasta, tietenkin itse sarjasta, Vampyyripäiväkirjat-kirjoista, arvosteltiin eri kirjoja ja sarjoja joita ollaan katsottu, omia kommelluksiamme ja kaikenlaista muuta. Aina, kun yksi juttu tuli niin se siitä sitten pikku hiljaa hajosi useisiin aiheisiin siihen liittyen tai johonkin aivan muuhun.
   Tuntui aivan siltä kuin olisi tunnettu jo etukäteen. Oltiinhan me jo chatissä puhuttu niin paljon. Harmi vain, kun niin vähän tuli. :( Alun perin innostuneita oli enemmän, mutta lopulta useat perui. No, jos seuraava miitti pidetään niin innostuisi ja tulisi useampi, kun yksi on jo pidetty. Ja tuskin muuten olisin mennytkään ellei olisi jo chatissä niin paljon osallistuneiden kanssa jutellut. Eli seuraavaa miittiä odotellessa! :)















Eipä tälle nyt sitten tullutkaan käyttöä, vaikka vaivalla väsäsin. Kun kyllähän nyt, jos 3 muuta on niin muistaa kuka on kuka.




























Palkinto siitä pienestä visasta, joka siellä pidettiin. Vaikkakin vain 2 osallistujaa, koska 2 muuta oli sen tehnyt. Mutta pitihän silti palkinnot jakaa. :D (tuo on siis yksi ja sama, mutta takaa ja edestä)























Ja tämän varta vasten miittiä varten yritin saada valmiiksi. Kamee-koru. Vähän saman tapainen, kun Katherinella oli 1864 (Vampyyripäiväkirjat-sarjasta). Tuo itse koruosa (tyttö) on Tallinnasta, äitini toi sen minulle, kun hän siellä oli, tai moniakin kamee-koruihin soveltuvia osia. Tuon taustana on tuollainen korunosa (?) ostin yhtenä vuonna Tiinan pöydästä Lahdesta. Ketju on ostettu Hobby Pointista. Se on varmaan ainoa kauppa josta saa ketjuja ostettua... Ja lukko ja nuo rinkulat ovat Tiimarista. Taustana on uusi koulu laukkuni. Kohta se koulukin alkaa...ptyh...viikko lomaa... :(



Tein tämmöisen pienen kollaasin kuvista joita otin matkalla kotiin. En sitten tajunnut ajoissa, että olisin voinut ottaa kuvia Turusta. No... Nämäkin on otettu liikkuvasta autosta ja yritin valita parhaat kuvat tähän. Siskon kanssa kamerat kädessä autossa yritettiin aina molemmat napata kuvia ja katsoin sitten kotona ne onnistuneimmat ja esittely kelpoiset. Ylhäältä vasemmalta alkaen: Turusta jokin rakennus, oli ihan pakko napata tuosta kuva; jonkun taiteellisuus ollut vauhdissa XD, tuo puu vain näytti niin kivalta. Keskeltä: kuvaa tietöistä, kun tännepäin rakennetaan lisää kaistoja ja tuossa nyt jotenkin onnistunut otos jo alkeilla olevasta sillasta; Suomen luontoa :(, ja kuva pilvistä. Alhaalla: ollaan menossa tunneliin ja tunnelin pää näkyy jo! Tuollaisia "tunneleita" ei täälläpäin ole missä minä asun eikä Helsinkiin päin mennessä. Joten oikestaan uusi näky minulle. :D

Itse miitistä ei tullut muita kuvia kuin otin Alice Katarinan (nimimerkki) kakusta pari kuvaa, mutta hän laittaa kuvan/kuvia omaan blogiinsa (blogii löytyy tuolta listaltani).

Translation:
I was in Turku yesterday in  The Vampire Diaries/Mystic Diaries-meet. There I didn't take more photos than few pictures of Alice Katrina's cake. She's putting the images to her own blog. I didn't need that nameplate because there were only four of us. I got a prize from a little contest from there. I made that neckless for there because Katherine had jewelry almost like that in The Vampire Diaries at 1864. And then photo collage of images I took from moving car on the way home.

Kirja

Jo ennakko tilattu kirja saapui tuossa tiistainakos se oli. (?) Eli Marian nukkekoti Väinölästä kertova kirja. Kirjassa on paljon kivoja ohjeita ja vielä ei ole aikaa ollut perusteellisesti lukea kirjaa, selasin sen vain pääpiirteittäin läpi. Kyllä sen ehtii.




























(PS. Jos joku on ihmetellyt: Kommentoin usein blogeihin ja vastailen blogissani ihan nimi ja url-systeemillä, koska en jaksa kirjautua joka kerta sisään google-profiiliin. Jos joku on ihmetellyt, niin tässä selvitys. :) )

Translation:
I finally got the book I ordered. That tells about Maria's dollhouse Väinölä.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Mummon mökki

Tätä en ole tainnut edes vanhan blogini puolella esitellä vaikka tämänkin olen tehnyt jo varmaan 2-3 vuotta sitten. Mutta nyt täällä sen esittelen. Eli tein isäni äidille ja isäni isälle tälläisen mummon mökin joululahjaksi. Mutta, koska molemmat ovat nyt taivaissa tämä päätyi sitten takaisin minulle. Kuvat otin yhtenä kesäkuun päivänä ulkona, kun aurinko paistoi. Se paistoi vaan vähän liiankin kuumasti joten nopeasti vain nappasin kuvat ja äkkiä takaisin sisälle. Tämän takia kaikki kuvat eivät ehkä kaikista parhaimpia ole, mutta pari kuvaa kyllä onnistuivat oikein hyvin.
























Koko mökki. Sivulta ei nyt tullut kuvaa otettua, mutta eipä se niin erikoinen sieltä ollutkaan. Vain pahvista leikattuja suikaleita jotka maalattu punaisiksi ja liimattu vierekkäin jotta saisin puuseinän näköisen.
   Eli tämä on nyt ehkä sitten se eteinen, koska ulko-ovi on tuo oikea ovi ja siinä sen vieressä naulakko jossa talvitakki, ja oven edessä on tietenkin matto johon voi jalkansa pyyhkiä. Ovet eivät avaudu ja ne ovat vain pahvia jotka liimasin tuohon. Koko "mökki" on tehty ihan van pahvilaatikkoon josta leikkasin tuon "katon" irti ja leikkasin puoliksi ja liimasin tuolla tavalla. Nojatuoliin löysin silloin ohjeen jostain, mutta, koska tämän valmistumisesta on niin kauan niin en enää muista mistä. Ja tuo viltti tuolin nojalla on neulottu virkkuulangasta. Ja se on ihanan pehmeä! Neuloin aina 5 oikeaa ja 5 nurjaa ja aina 5 kerrosta näin ennenkuin aloitin sitten 5 nurjaa ja 5 oikeata.., jotta sain neliöitä jotka näyttävät vähän erilaisilta.
   Tuon pöydän päällisistä ei myöskään tullut kuvaa otettua (se kirotun aurinko sai unohtamaan kaiken! :D). Mutta siinä päällä on joku lehti jossa kannessa joulupukin kuva ja vieressä pelti jossa sydämenmuotoisia joulupipareita, jotka on tehty fimo-massasta.
   Takan yläpuolella taulu jossa on joulukuusi. Ja takan päällä on pieni tulitikkuaski, joka on tehty muistaakseni Marian printillä.
























Takka lähikuvassa. Takka on tehty ihan pahvista. Sisustan "tiilet" on ihan maalattua paperia. Takan reunoja hieman pastelliliiduilla (vai mitähän ne nyt oli?) sotkin saadakseni hieman sen näköistä, että takkaa olisi käytetty ja vähän värjäytynyt. Myös takan sisälle puhaltelin hieman samaa mustaa pastelliliitua. Tässä hommassa muistan väsänneeni ihmeelliset "suojat" kasvoille, koska se pastelliliitu pöly olisi muuten ollut kaikki naamallani. Puut tuolla ovat ihan jonkun puun oksia jotka vain halkaisin ja liimailin vähän lomittain päällekäin.
  Tuo takan suojus on ihan muovia jostain paketista ja siihen liimalla muodostelin vähän jotain kuviota ja reunoille värjäsin rajat sellaisella ikkuna(kalvo)värillä. Mikäköhän niidenkin nimi nyt oli? Tämänkin idean ja ohjeen jostakin muistan bonganneeni, mutta aikaa on jo sen verran kauan etten muista mistä.
  Takan vieressä nuo välineet (kai niilläkin viralliset nimet on?). Ne on ihan jotain metallisen tomaattimurskatuubin pakettia ja cocktail tikkua ja maalattu mustaksi. Tosin tuo musta näyttää hieman irtoilleen tuosta metallista tehdystä osasta...
  Ja tässä kuvassa näkee kuinka tuon pahvilaatikon pohjassa ollut tuommoiset "kohokkeet" ja siksi tuo lattia vähän aaltoilee. :D
























Ja takan vieressä on tuo kangas niin se on siivous"komero". Tässä kuvassa näette sen siivouskomerone sisustan. Eli tuommoinen astia, joka on tehty paperista ja jostain konvehtirasiasta. Astina sisällä on olevinaan pyyhe, siivousrätti ja mikrokuituliina. Ja tuo keltainen hökötys on olevinaan pesuainepullo. Vain aika naurettavan näköinen. :D Ja tietenkin moppi. Aika aneeminen siivouskomero, mutta tämähän on olevinaan mökki.
  Tässä kuvassa myös näkyy yksi noiden ovien "sarana". Eli ihan helmi, joka maalattu harmaaksi ja liimattu oven viereen.
























Valkoisen pöydän alla olevan laatikon sisältö nyt tässä. Ei tuosta hirveästi näe, koska se aurinko. :/ Mutta alhaalta vasemmalta alkaen: vanha kirje, kaula- ja rannekoru, itsenäisyyspäivä-kynttilä, nukke, valokuva-albumi ja todistus.
  Valokuva-albumissa on ihan pieniä kuviakin, vaikka ei niistä paljoa selvää saa. Mutta vanhoja ihan oikeita tämän roomboxin saaneiden henkilöiden kuvia. Koneelle skannattuna, pienennettynä ja sitten tulostettuna ja liimattuna tuohon albumiin.
   Nuken pää on helmi johon pienillä tusseilla piirretty kasvot. Vartalo ihan rautalankaa ja vaatteet kangasta. Hiukset lankaa ja jaloissa myös kangasta.

Elikkäs tämmöinen. Tarkkaa päivää en muista milloin tämän olen tehnyt, mutta ainakin pari vuotta sitten. Syynä etten tästä kuvia ole aikaisemmin julkaissut voi olla se, että unohdin ottaa kuvat ennen kuin boxin annoin ja siellä sitten kännykällä otettiin muutama kuva, mutta kännykän kameralla ei hirveän hyviä kuvia tullut. Joten se vähän jäi.

Translation:
I made this roombox for my dad's mom and dad's dad but because they are in the heaven, this roombox came back to me. I took these photos outside but the sun was very hot so I took photos so fast that I forgot to take some closer photos.
   Doors can't be opened. There are winter jacket next to the door and carpet in front of the door. I did that armchair with tutorial what I found but I don't remember where I found that tutorial. Also a fireplace cover, a matchbox are done with tutorials.
  Behind the fabric is clening cupboard. But there isn't mutch stuff in it.
  And contents of the box is a letter, necklace and bracelet, a candle, a doll, a photo album, and school sertificate.