Translation:
This is my The Vampire Diaries-fanfiction and I'm not going to translate this. :(
---------------------------------------------------------------------------------------------------
Etsin kauneutta, etsin
viehkeyttä. Kun tapasin sinut, sait hymyn huulilleni pitkästä aikaa. Luulin
nähneeni kaiken, mutta sinä näytit, että elämä on paljon enemmän. Elena, olet
sydämessäni ikuisesti. Sinun näkemisesi vie minut uniin, joita joskus näin.
Sinun menettäminen on hiljaista kärsimystä. Aurinko saa sinut säteilemään ja
sinä sait minut ymmärtämään sen, että kauneus todella hengittää. Damon
kirjoitti tyhjälle sivulle Elenan avonaiseen päiväkirjaan. Damon jätti sivun
auki pöydälle ja lähti. Ennen lähtöä Damon vielä vilkaisi Elenaan ja hymyili.
Elenan vierelle päästyään hän varovasti – aivan kuin pelkäisi Elenan muuten
menevän rikki – silitti Elenan ruskeita, silkkisiä hiuksia, ja pehmeää poskea. Lähtien
ikkunasta, jonka verhot lepattivat - avonaisesta ikkunasta tulevan tuulen takia
- Damon katosi yön pimeyteen.
Elena nousi ylös sängystään ja käveli peilinsä eteen.
Väsyneellä ja maailmaan kyllästyneellä ilmeellä Elena tuijotti itseään
peilistä.
Kauniin
ruskettunutta ihoa ja pähkinänruskeita hiuksia vasten Elenan tummansininen -
mutta ei liian tummansininen - paita ja harmahtavat - mutta silti hieman beigen
valkoiset - pyjaman housut sopivat hänelle ja korostivat hänen kauneuttaan.
Kauneutta johon ei tarvittu mitään erityisiä välineitä tai laittautumista.
Vaikka Elena ei enää auringossa voisi rusketusta saada, hänellä oli kaunis
rusehtava – ruskettuneen näköinen – iho. Ainoa mikä esti Elenan palamisen
auringossa, oli hänen sormessaan kiiltelevä sormus, jonka keskellä oli sininen
lapislatsulikivi ja sen päällä hieno hopeatyö.
Elena otti harjan
kauneuspöydältään ja alkoi harjata hiuksiaan suoraksi. Harjaaminen sai hänen
hiuksensa näyttämään entistä silkkisemmiltä ja hyvinvoivilta.
Elena katsoi
itseään peilistä hieman surullisen näköisenä. Enää hän ei voisi nauttia
päivistä samalla tavalla kuin ennen. Vain sen tyhmän auto-onnettomuuden takia -
ja hänen itsepäisyytensä haluta Stefanin pelastavan Mattin ensin.
Laskettuaan harjan
takaisin pöydälle Elena kiinnitti huomiota päiväkirjaansa, joka oli aivan hänen
laskemansa harjan vieressä. Vihreäkantinen päiväkirja, jossa oli helppo lukko,
oli nyt auki ja oikean puoleisen sivun päällä oli kuulakärkikynä.
Elena siirsi
kynän pois kirjan päältä ja nosti kirjan käteensä. Siinä oli erilaisella
käsialalla kirjoitettu, muutaman rivin pituinen, teksti. Elena luki tekstin
tarkkaan.
Etsin kauneutta…, Elena alkoi lukea.
Elenan kasvot muuttuivat jotenkin erilaisiksi. Ne olivat hieman surulliset,
iloiset, vihaiset ja ymmärtäväiset, kaikki yhtä aikaa.
Elena tunnisti
heti, että Damon oli kirjoittanut tuon. Sinun
menettäminen on hiljaista kärsimystä, sai Elenan melkein tuntemaan kivun,
menetyksen, mitä Damon tunsi. Elena oli iloinen, että Damon kirjoitti
tunteistaan, kertoi tunteistaan – Elenalle! Elena oli vihainen Damonille, koska
tämä oli koskenut hänen päiväkirjaansa, ja kirjoittanut sinne ilman lupaa,
avannut sen ilman lupaa! Mutta sitten Elena muisti, hänhän oli jättänyt
päiväkirjansa vahingossa edellisenä iltana auki. Hän ymmärsi Damonin tuskan, ja
sen mitä Damon kirjoitti. Hän oli saanut tuon kaiken aikaan – hän Elena! Hän
oli saanut Damonin ymmärtämään elämän kauneutta, tuntemaan taas surua, iloa.
Damonin tuntemaan kärsimystä siitä, että hän oli leikitellyt molempien
veljesten kanssa – kuten Katherine – ja sen jälkeen hylännyt Damonin ja
valinnut tämän veljen – aivan kuten Katherinekin teki. Damon saattoi vihata
häntä, Elenaa, mutta silti Damon oli hyväsydäminen ja välittävä Elenaa kohtaan.
Damonilla oli kaikki oikeus olla vihainen Elenalle, mutta Damon ei ollut. Se
oli Elenalle pahempaa kuin, jos Damon olisi ollut vihainen. Kaiken sen jälkeen
mitä Damon oli kärsinyt Elenan takia – ja ei mitään. Damon ei välittänyt!
Hän rakastaa
minua! Elena melkein huudahti ääneen. Kaikki selvisi tuosta pienestä tekstistä,
jonka Damon oli kirjoittanut. Se oli saanut Elenan pohtimaan ja tajuamaan.
Damon rakastaa minua! Elena ajatteli onnellisena. Sitä Damon varmaan oli
tarkoittanut. Viesti sai Elenan pohtimaan kaikkea tapahtunutta, tulevaa,
tunteita. Vaikka viesti muuten oli epäselvä, Damon tiesi Elenan olevan
tarpeeksi viisas ymmärtääkseen sen mitä viestillä tarkoitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti