lauantai 11. elokuuta 2012

New start for Elena, or is it?

Nyt olisi taas aika uudelle osalle tätä ficciäni. Piti jo aiemmin julkaista, mutta se vähän unohtui. Mutta nyt, vähän jatkoa. Kun tätä tein en millään saanut ideaa miten jatkaa ennen kuin muutaman tunnelmaan sopivan biisin jälkeen se idea iski. Toivottavasti pidätte, ja kertoisitte mielipiteenne. :)

Translation:
This is my The Vampire Diaries-fanfiction. And I'm sorry but I'm not going to translate this. 

Joulukalenteri 2012 löytyy alapuolelta.
--------------------------------------------------------------------------------

Caroline palasi kotiinsa keskusteltuaan Salvatoren talolla ystäviensä kanssa. Kurvattuaan autonsa talonsa pihalle Caroline havaitsi oven olevan auki. Äkkiä hän kiirehti avonaiselle ovelle ja näki äitinsä makaavan maassa, vampyyrin purema kaulassaan. Lizin vieressä oli puuvaarna ja kädessä ase. Hieman sivummalla Lizin vieressä oli toinen, pienempi verilammikko. Caroline ei kauaa miettinyt näiden merkitystä vaan kiiruhti äitinsä vierelle.
    Testattuaan Lizin pulssin Caroline puraisi rannettaan ja asetti sen Lizin suulle niin, että verta valuisi tämän suuhun. Hetkeä myöhemmin Liz heräsi.
    ’’Caroline!’’ hän huudahti iloisena, ja jotenkin kauhuissaan. Caroline ei tiennyt mitä pitäisi miettiä, mitä hän voisi kysyä ympärillä olevista asioista. Niinpä hän päätti aloittaa yksinkertaisimmalla: ’’Mitä täällä tapahtui?’’

Elena palasi kotiinsa Stefanin saattamana. Sisälle päästyään Elena katsoi Stefania silmiin.
     ’’Pahoittelen Damonin käytöstä viime aikoina’’, Stefan sanoi rauhallisena. ’’Jos olisin totellut sinua nopeammin ja pelastanut Mattin heti, olisin ehtinyt pelastaa sinutkin, sinä iltana, kun sinä ja Matt ajoitte Wickery Bridge-sillalta alas.’’
’’Stefan. En syytä sinua siitä. En koskaan syyttäisi sinua kivusta sydämessäni, joka johtuu siitä, että päätin itse täydentää vampyyriksi muutoksen. En koskaan syyttäisi sinua kyynelistä jotka johtuvat päätöksestäni’’, Elena vastasi. ’’Et saa syyttää itseäsi siitä, että kuolin. Syytän itseäni. Minun itsepäistä sydäntäni, sieluani ja kehoani. Vaikka muutuin, joka ikinen asia ympärilläni pysyy samanlaisena.’’
Stefan ei sanonut sanaakaan, mutta hänen katseensa kertoi kaiken tarvittavan Elenalle. ’’Voit mennä. Kyllä minä kestän yön yksinkin’’, Elena sanoi ja yritti hymyillä Stefanille. Hymy ei kuitenkaan huijannut Stefania, mutta, koska Elena on niin itsepäinen – ja Stefan tiesi sen – Stefan lähti.

’’Damon? Mitä sinä täällä teet?’’ Elena kysyi melkein kuiskaten. Damon nousi ikkunalaudalta ja käveli Elenan luo. Damon kallisti päätään muutaman millin ja katsoi surullisilla, kysyvillä ja jotenkin erikoisilla silmillä Elenaa.
 ’’Et valinnut minua. Se ei haittaa, mutta haluan vain tietää, mitä tein väärin’’, Damon sanoi, myös hiljaa, melkein kuiskaten.
’’Damon..., johan minä sanoin, jos olisimme tavanneet ensin…’’, Elena sanoi.
’’…Olisit valinnut minut’’, Damon lopetti Elenan lauseen. ’’Mutta muututtuasi sinähän muistat, että me tapasimme ensin.’’
’’En sano, että sinä saat minut tuntemaan näin. Syy on minun sieluni, kehoni, ajatukseni, jotka saavat minut hulluksi, joten en pysty päättämään’’, Elena sanoi.
’’Elena…’’, Damon aloitti haikeana.
’’En syytä vain sinua, on minullakin osani tässä. Se vain, että en uskonut rakastuvani sinuun heti, kun tapasimme.’’
Damon katsoi Elenaa nyt todellakin kysyvillä silmillä. ’’Rakastuit minuun heti tavatessamme?’’
’’Sydämessäni on aukko. Enkä tiedä miten sen täyttää. Valitsenpa sinut tai Stefanin aukko ei täyty. Eikä ole oikein poukkoilla molempien välillä. Minun täytyy valita’’, Elena sanoi katsoen Damonia. ’’Haluaisin vain lähteä, saada kaikkeen etäisyyttä. Istua ja miettiä rauhassa mitä teen ja kumman valitsen.’’
    Elena alkoi melkein itkeä. Damon kietoi kätensä Elenan ympärille ja Elena painoi päänsä Damonin olkapäätä vasten.
’’Miksi mietit haluatko minut vai Stefanin? Matt olisi vapaa ja parempi vaihtoehto sinulle’’, Damon sanoi melkein tunteettomana halatessaan Elenaa ja tuijotti tyhjyyteen.
Elena nosti päänsä ja irrotti Damonin otteen itsestään ja siirtyi kauemmas nähdäkseen Damonin kasvot. ’’Kun sydän haluaa mitä haluaa, se on saatava, keinolla millä hyvänsä. Vaikka kohde olisi kuinka vaarallinen tahansa, haluaa sen minkä sydän haluaa ja tietää sille syyn, mutta sitä ei vain ymmärrä. Miksi sinä sitten haluaisit minut, etkä ketään muuta tyttöä?’’
’’Elena…Tiedän, että kun valitset jommankumman, minut tai Stefanin, teet oikean päätöksen. Vaikka se vaatisi aikaa, poukkoilemista molempien välillä, lopulta teet oikean päätöksen. Vaikket usko sitä nyt, kun se aika koittaa, sinä ymmärrät tehneesi oikein’’, Damon sanoi katsoen, ymmärtäen Elenaa.
    Elena katsoi Damoniin, miettien mitä Damon ajattelee tällä hetkellä. Elena käveli Damonin ohi, meni sänkyynsä, ja veti peiton ylleen. Damon tuli Elenan viereen, laittoi oikean kätensä päänsä alle ja katsoi vieressä olevaan Elenaan. Elena katsoi myös Damoniin, mutta sammutti sitten valot ja painoi silmänsä kiinni. Damon katsoi yhä Elenaan ja hymyili vienosti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti