sunnuntai 28. lokakuuta 2012

The endless war, who is it for?

Viimeinen osa tätä ficciä.

Translation:
Last part of this fanfiction. Again, only in Finnish.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------



    Haettuaan pyyhkeen kylpyhuoneesta ja taiteltuaan sen hän painoi sen Bonnien kaulalle. Bonnie otti pyyhkeestä kiinni ja painoi sitä itse haavalleen, estääkseen verenvuodon.
    ’’Hän taisi osua lähelle valtimoa’’, Damon totesi raottaessaan pyyhettä sen verran, että näki haavan. ’’Mitä helv-!’’ kuului Mattin raivostunut ääni juuri, kun Damon oli parantanut asentoaan.
     Meredith ja Matt olivat juuri saapuneet huoneeseen. Hekin olivat aivan jäässä ja puhki siitä lumessa kahlaamisesta, ja märkiä. Tavallisesti Meredithin kiharat hiukset olivat kauniisti olkapäille laskeutuneina ja siisteinä, mutta nyt niistä roikkui lumikokkareita ja ne olivat sotkussa ja melkein jäisiä jokainen kiharasuortuva. Mattin hiuksissa ei lumikokkareita roikkunut, koska hänellä oli sen verran lyhyet hiukset, etteivät ne lumeen osuisikaan, ellei hän kaatuisi. Hiusten latvat olivat kuitenkin jäässä samalla tavalla kuin Meredithillä. Molemmat tärisivät kylmästä ja heille oli kuin taivas, kun he pääsivät sisälle lämpimään. He olivat kahlanneet lumessa jo melkein muutaman tunnin, tuolla melkein kahdenkymmenen asteen pakkasessa, ja välillä oli tuiskuttanut lunta.
    ’’Sinun piti pitää hänestä huolta!’’ Matt kuulosti aivan ylisuojelevalta isoveljeltä. ’’Pois hänen luotaan!’’ Mattin raivoisa ääni sanoi. Hän ja Meredith lähestyivät sänkyä. Matt nopeasti, melkein juosten, ja Meredith tyynen rauhallisena.
   ’’Hei, minä en tätä hänelle tehnyt’’, Matt sai Damoninkin jo raivostumaan. ’’Pelkkä hänen pureminen ei sitten riittänyt, vai?!’’ yhä Matt raivosi ja läpsi Damonin kädet irti Bonnien kaulalta, kun hän yritti painaa pyyhettä. ’’Matt…’’, Meredith sanoi rauhallisesti ja istuutui sängyn reunalle Bonnien viereen. ’’Pitikö sinun heitellä häntä ympäri huonetta saadaksesi tyydytystä!’’ Matt karjui ja viittoi ympäri huonetta.
   Muutama huonekalu mäsänä, taulut tippuneet lattialle ja lasit niistä pirstoutuneet, maassa seinän vieressä hieman veritippoja, oven edustalla myös muutama veritippa.
   ’’Matt’’, Meredith sanoi hieman voimakkaammalla äänellä, mutta yhä rauhallisena. Kun Meredith sai Mattin huomion, hän jatkoi: ’’Katso Damonia.’’ Nyt vasta Matt kiinnitti huomiota Damoniin. Damonin nahkatakki oli rytyssä – se oli erikoista Damonilta -, Damonilla oli hieman verta kasvoillaan, hiukset sekaisin, ja hän näytti hieman kärsineeltä. Matt osasi kyllä päätellä näistä, että Damon oli kokenut kovia. Joten hän päätti hiljentyä.
    Damon pani merkille, ettei Matt kuitenkaan pyytänyt sanomisiaan anteeksi. Matt istuutui myös sängylle, Meredithin viereen.
   Matt yritti saada jäätyneet hiustenlatvansa taas normaaliksi ja Meredith irrotteli lumikokkareita hiuksistaan. Molemmat ottivat päällystakkinsa pois ja kengät jalasta. Molempien kengät olivat täynnä sulanutta ja sulamatonta lunta, niin kuin oli ollut Bonnienkin.
    ’’Miten Bonnie voi?’’ Meredith kysyi saatuaan hiuksensa ojennukseen ja itsensä hieman lämpimämmäksi. Bonnie oli ollut niin väsynyt ja oli nukahtanut juuri ennen Meredithin ja Mattin tuloa. Ja taisi olla aika väsynyt, kun ei herännyt Mattin raivoamiseen. ’’Hengittää’’, Damon vastasi ja… hymyili. Meredith pani merkille, että Damon oli onnellinen, että Bonnie oli kunnossa ja, että Damon hymyili.
   Damon vilkaisi Mattia, mutta tämä vain katseli Bonnieta, eikä edelleenkään todennut mitään, että oli ollut väärässä. ’’Voitte jäädä tänne Bonnien luokse’’, Damon sanoi siirrettyään katseensa Bonniesta. ’’Minun täytyy käydä… ruokailemassa, mutta palaan pian’’, Damon sanoi ja lähti.
   Tultuaan kellarista, ruokailemasta, hän istuutui takaisin Bonnien viereen sängylle. Meredith oli käynyt pitkäkseen Bonnien viereen ja oli kietonut kätensä hänen ympärilleen. Lämmittääkseen Bonnieta ja itseään.
    Kaikki olivat taas katselemassa nukkuvaa Bonnieta. Matt ja Damon vilkuilivat vähä väliä toisiaan. Matt vahtien pysyisikö Damon kunnollisesti ja Damon odotti Mattilta anteeksipyyntöä. Kumpikaan ei kuitenkaan sanonut yhtään mitään. Matt kuitenkin oli yhä sitä mieltä, että Damon ei saisi olla Bonnien lähellä.
 

maanantai 22. lokakuuta 2012

The endless war, who is it for?

Tässä kolmas osa tähän ficciini. Tämän osan jälkeen vielä toinen lyhyt osa jälellä, jonka jälkeen tämä ficci loppuu tähän.
   Edelliset osat löytyvät kategorioista: 'Vampyyripäiväkirjat' sekä 'Tarinat'.

Translation:
Another part for this fanfiction. Only in Finnish.

-------------------------------------------------------------------------------------------------


’’Kuules nyt’’, mies puhui nyt hieman tuohtuneella äänellä, hauskaa pitävän äänen sijasta. Mies ilmestyi yli-inhimillisellä nopeudella Damonin eteen. Bonnie säikähti nopeaa lähestymistä ja Damon työnsi hänet selkänsä taakse turvaan. ’’Aiot siis pitää hänet ”turvassa” minulta’’, mies sanoi melkein nauraen, ’’Voin kyllä vakuuttaa ettei siitä ole hyötyä. Pystyisin tappamaan sinut yhdellä liikkeellä, etkä edes ehtisi tajuta asiaa, ennen kuin pääsi lojuisi lattialla, ja loppu ruumiisi kaatuisi perässä. Sen jälkeen voisin tappaa tyttösi, en kyllä yhtä armeliaasti’’, mies sanoi hyvin rauhallisella äänellä. Damon kohensi asentoaan ja katsoi miestä vihaisena. ’’Toivottavasti palat helvetissä’’, Damon sanoi murhaavalla äänellä. ’’Hah’’, mies naurahti, otti Damonia rinnuksista ja viskasi tämän viiden metrin päähän. Damonin osuessa seinään taulut tipahtivat seiniltä ja huonekalut tärisivät. Bonnie vetäisi nopeasti henkeään, mutta ei ehtinyt selvitä järkytyksestä ennen seuraavaa järkytystä.
    Mies iski hampaansa Bonnien pehmeään kaulaan.
    Damon selvitti päänsä nopeasti ja lähti vastahyökkäykseen. Kauhukseen hän kuitenkin huomasi, että juuri siltä miltä hän oli yrittänyt Bonnieta suojella, toteutui. Nyt hän keräsi kaikki voiman rippeensä ja lähti hyökkäykseen. Hän otti miehen hiuksista kiinni ja riuhtaisi tämän irti Bonniesta ja viskasi taaksepäin. Mies lensi lattialle ja pian hän nousikin takaisin pystyyn oikoen vaatteitaan ja suki hiuksiaan.
    Damon piti Bonnieta pystyssä pitäen kiinni tämän hartioista ja kyseli oliko tämä kunnossa. Damon järjesteli Bonnien hiuksia ja samalla tutki tämän haavaa. ’’Damon, varo’’, Bonnie sai sanottua.
    Mies oli noussut pystyyn ja oli nyt hyökkäämässä uudestaan. Damonilla oli vain sekunti aikaa reagoida. Mutta, koska hänen aistinsa olivat vahvistuneet muutoksen myötä, hän ehti reagoida tarpeeksi nopeasti. Hän heitti Bonnien sängylle, kääntyi ja yllätti miehen. Mies lensi nyt puolestaan päin seinää.
    Mies nousi yhtä nopeasti pystyyn kuin oli taas lähtenyt lentoonkin. Nyt hän lähestyi Damonia nauraen. ’’Onhan sinusta tappeluunkin.’’ Mies kääntyi ympäri ja lähti kävelemään ulos huoneesta. ’’Pidä hauskaa tipusi kanssa.’’ Mies heilautti kättään hyvästiksi.
    ’’Anteeksi’’, Damon sanoi viitaten heittoonsa. Päästyään Bonnien luokse sängylle hän jatkoi huolehtivalla äänellä: ’’Oletko kunnossa?’’
    Bonnie vain katsoi Damonia eikä tuntunut ymmärtävän. ’’Sinähän täriset’’, Damon sanoi ja halasi Bonnieta.
   Hän on kuin tietämätön lapsi, Damon totesi mielessään. Damon nousi kuitenkin pian sängyltä, koska Bonnien veri alkoi houkuttaa.

lauantai 13. lokakuuta 2012

The endless war, who is it for?

The endless war, who is it for? - osa 2

Translation:
The Vampire Diaries-fanfiction in Finnish.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
 


   Damon saapui pian asuntolalle ja huoneensa kylpyhuoneeseen Bonnie mukanaan. Bonnie olisi pian jonkinlaisessa horroksen omaisessa tilassa. Hypotermia, Damon tajusi lääketieteellisen nimen. Nyt hän yritti kuumeisesti pohtia oikeaa tapaa saada Bonnien ruumiinlämpö nousemaan.
     Laskettuaan Bonnien huoneen lattialle hän alkoi melkein vastenmielisesti riisua tämän päällysvaatteita jotka olivat jo lumen kostuttamat. Ensin hän otti pois Bonnien päällystakin, kengät jotka olivat täynnä sulanutta ja sulamatonta lunta, sukat jotka olivat läpimärät, sitten hupparin ja likomärät housut ja viimeiseksi pitkähihaisen paidan. Nyt Bonniella oli yllään vain alusvaatteensa. Damon laski Bonnien ammeeseensa, jonne hän oli laskenut sopivan lämmintä – melkein kuumaa – vettä.
     Damon etsi nopeasti käsiinsä pyyhkeen ja yritti asetella sen Bonnien ruumiin peitoksi. Meredith tappaisi minut, jos en tekisi näin, Damon ajatteli melkein huvittuneena.
    Kun Bonnie tuosta tokenisi, hänelle pitäisi antaa jotain ravintoa, Damon pohti. Damon istahti kantapäilleen ja pohti kaikennäköistä.
    Bonnie..., Damon ajatteli haikeana. Hän nousi ja kyykistyi sen verran veteen ja nosti Bonnien velttoa ruumista ylös jotta sai suudeltua tätä. Hetken aikaa Damon tunsi Bonnien melkein kylmät huulet vasten omiaan, kunnes laski Bonnien takaisin veteen. Damon havaitsi pian liikettä Bonniessa ja nousi hieman ylös. Niin sitä pitää, Damon sanoi itselleen mielessään katsoen Bonnieen.
    Bonnie avasi raskaan tuntuiset silmäluomensa varovasti. Hetken aikaa hänellä ei ollut aavistustakaan missä hän oli ja hän oli yhä kuin horroksessa, mutta sitten hän havahtui täysin hereille tuntiessaan lämpimän vartalon vasten omaansa. Damon rutisti Bonnieta. Bonnie yritti työntää vahvan Damonin irti itsestään saadakseen henkeä. ’’Damon?’’ Bonnie kysyi ihmeissään, kun oli irrottautunut ja painoi pyyhettä vasten vartaloaan.
    ‘’Ei, ei’’, Damon sanoi pikaisesti, melkein naurahtaen. ’’Ei mitään sellaista. Minun täytyi saada ruumiinlämpösi nousemaan ja en keksinyt toistakaan ideaa. Tai no, yhden, mutta Matt ja Meredith tappaisivat minut’’, hän jatkoi hymyillen, aivan kuin olisi lukenut Bonnien ajatukset. ’’Haluat varmaan pukea yllesi’’, Damon sanoi ja jo ojensi Bonnielle tämän housuja, joiden putit olivat kylläkin litimärät, sekä tämän pitkähihaisen paidan. Bonnie hymyili vienosti vastaukseksi. ’’Anna, kun autan’’, Damon sanoi ja ojentautui ammeesta ylös yrittävää Bonnieta kohti. Damonin koskettaessa Bonnie tunsi lämpimät kädet ympärillään ja painoi pyyhettään ja Damonin ojentamia vaatteita tiukasti itseään vasten.  Damon jätti Bonnien rauhassa pukeutumaan kylpyhuoneeseen ja itse odotti ulkopuolella.
   Bonnie puki viimeisenä paitansa ylleen ja saatuaan sen päälleen hän kuuli ääniä oven ulkopuolelta. Bonnie jäi kylpyhuoneeseen ja yritti vaistomaisesti olla niin hiljaa kuin mahdollista.
   ’’Meiltä taisi jäädä jotain aiemmin kesken’’, hyvin vihainen miesääni sanoi. ’’Pyydän sinua kiltisti lähtemään’’, Damonin tiukka, uhkaava ääni sanoi, mutta yritti samalla olla mahdollisimman rauhallinen.
    Mies alkoi kuunnella jotakin, jota ihmiskorvalla olisi mahdotonta kuulla. Mies käveli kylpyhuoneen ovelle, ja Damon yritti olla mahdollisimman rauhallinen, ettei aiheuttaisi epäluuloja. Mies avasi oven ja Damonin sydän pysähtyi. Hän oli vain toivonut, ettei mies menisi kylpyhuoneeseen, mutta nyt hänen tämän hetkinen pahin painajaisensa oli tapahtunut. Bonnie seisoi jähmettyneenä kylpyhuoneen kauimmaisessa nurkassa ja nyt hän tuijotti oven avannutta miestä aivan kuin olisi juuri nähnyt tämän tappavan jonkun. Hänen luulonsa oli tosi paitsi, että mies ei juuri ollut tappanut ketään, mutta aikaisemmin kyllä. Montakin ihmistä. Bonnie aisti, että mies ei ollut tavallinen ja hän tunnisti miehen, mutta ei saanut nimeä päähän.
    ’’Kappas vain. Ei ihme, ettet aloittanut heti ensimmäisenä tappelua’’, mies sanoi ja hymyili ilkeästi Bonnielle. Koska Bonnie ei tullut heti, kun mies ojensi kätensä, hän käveli tämän luokse ja riuhtaisi tämän vasten Bonnien tahtoa mukaansa.
    ’’Sinullahan on täällä’’, mies sanoi ja nuuhkaisi Bonnieta. Bonnie katsoi miestä aivan kuin tämä olisi jokin iljettävä otus. ’’Mehukas nuori neito, ihme ettet ole jo ravinnut itseäsi hänestä’’, mies jatkoi. ’’Anna tytön mennä’’, Damon sanoi päättäväisenä ja katsoi miestä lihakset jännittyneinä.
’’Eihän siinä mitään hauskaa olisi, jos päästäisin hänet menemään. Hänhän on erinomainen neuvotteluvaltti’’, mies sanoi virne naamallaan. Bonnie yritti yhä irti miehen otteesta. Mies piti vain yhdellä kädellä Bonnieta käsikynkässä, mutta mies oli liian vahva.
   Vampyyri. Hän oli ollut liian sokissa, että olisi tajunnut sen aiemmin. Olisihan hänen pitänyt tajuta asia jo, kun mies ensimmäisen kerran kosketti häntä.
    ’’Tyttö on sinulle hyvin tärkeä, luulisin. Miksi muuten olisit noin peloissasi, että hän on minulla. ’’Anna tytön mennä’’, Damon painotti jokaista sanaa ja nyt hän katsoi miestä murhaavalla katseellaan. Mutta mies ei hellittänyt niin helposti. Olihan hän tappaja, jota ei niin nopeasti kukistettaisi. ’’Anna mitä tulin hakemaan tai’’, mies siirsi nopealla liikkeellä Bonnien pään syrjään ja paljastettuaan kulmahampaansa Damonin pupillit laajenivat ja hän oli hyökkäysvalmiina. ’’Ei! Ei!’’ Damon huudahti kiireesti. Mies työnsi voimalla tärisevän Bonnien Damonille, joka nappasi tytön nopeasti turvaan.
 

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

The endless war, who is it for?

Tämän Vampyyripäiväkirjat-ficin kirjotin jo kesällä, kun sain idean. Tämän piti olla lyhyt kerralla julkaistava, mutta kuinkas kävikään. Innostuin vähän alkuperäiseen lisäilemään ja sainkin neljä sivullista tekstiä (wordissa). :D Joten julkaisen siis pätkissä. Ja tässä teille ensimmäinen osa.
  
Infoa:
Tämä perustuu siis Vampyyripäiväkirjat-tv-sarjaan, mutta myös hieman Vampyyripäiväkirjat-kirjoihin. Tässä ei erityisemmin selitellä henkilöistä, koska tämä perustuu jo kirjoihin ja sarjaan.
   Meredith on kirjoista, eli teini-ikäinen (sarjassa aikuinen). Bonnien luonne on enemmän kirjoista otettua.

Translation:
This is my The Vampire Diaries-fanfiction. I'm not translating it. 

--------------------------------------------------------------------------------------------



Aurinko oli jo aloittanut laskemisensa ja pian metsässä olisi pilkkopimeää. Oli talvi ja lunta oli joka puolella monta senttimeriä. Mattin, Bonnien ja Meredithin lumessa liikkuminen oli hyvin vaivalloista, koska lumi hidasti matkaa rutkasti ja vei voimia. He olivat kulkeneet jo hyvän tovin ja kaikki alkoivat olla jo jäässä ja väsyneitä eikä kukaan jaksaisi enää metriäkään. Mutta Meredith hoki Mattille ja Bonnielle, että Salvatoren asuntolalle ei pitäisi olla enää pitkä matka ja, jos he pysähtyisivät, he jäätyisivät kuoliaaksi. Tämä sai muut jatkamaan kaikesta väsymyksestä, kosteudesta ja kylmyydestä huolimatta matkaansa.
      Bonnie, joukon heikoimpana lenkkinä, lysähti lumeen vähä väliä ja Matt sekä Meredith joutuivat puoliksi kantamaan Bonnieta saadakseen tämän jatkamaan. ’’En jaksa pidemmälle’’, Bonnie vaikeroi. Nälkä, jano ja kylmä vaikuttivat häneen eniten.
      ’’Matt, onko kännykässäsi jo kenttää?’’ Meredith kysyi, kun he pysähtyivät. Kauaksi aikaa he eivät voineet pysähtyä, mutta siksi aikaa, että Matt saisi puhelimensa esiin. Matt sai kömpelösti kännykkänsä taskustaan hänen melkein jäätyneillä sormillaan. ’’On!’’ Matt huudahti iloisena ja Meredith sekä Bonniekin havahtuivat.
       ’’Kenelle olisi järkevintä soittaa?’’ Matt kysyi ja yritti saada puhelinnumeroluettelonsa esiin. ’’Stefan auttaa Elenaa, joten heille on aivan turha soittaa’’, Meredith pohti pitäen samalla Bonnieta pystyssä. ’’Damon’’, Bonnie sanoi uuvuksissaan. Matt ja Meredith vilkaisivat häneen ihmeissään, mutta Meredithin viittoessa Matt valikoi nopeasti Damonin numeron kännykästään.
       ’’Se soi’’, Matt sanoi tytöille. ’’Damon? Tarvitsemme apuasi’’, Matt kiirehti sanomaan puhelimeen. ’’Missä olemme?’’ Matt kysyi Meredithiin katsoen kuunneltuaan ensin puhetta puhelun toisesta päästä. Meredith viittoi käsillään ja etsi jonkinlaista merkkiä josta Damon heidät löytäisi.
     ’’Kolmen kilometrin päässä Salvatoren asuntolalta katsottuna länteen’’, Bonnie sanoi taas melkein poissa olevalla äänellä. Matt vilkaisi ihmeissään melkein pyörryksissä olevaan Bonnien, joka pysyi pystyssä vain Meredithin avulla ja hereillä tahdonvoimansa avulla. Meredith viittoi taas käsillään. Matt kertoi, puhelimeen heidän olinpaikkansa, ja selitettyään tilanteen Damon kuulemma oli sanonut olevansa siellä pika puoliin.
     Kumpikaan ei enää muistanut kysyä Bonnielta mistä hän tiesi heidän olinpaikkansa, koska he yrittivät pitää Bonnien ja itsensä lämpiminä. He eivät uskaltaneet lähteä liikkeelle, koska jos he menisivät väärään suuntaan, Damon ei ehkä löytäisi heitä.
     Ei kulunut kuin muutama minuutti ja Damon saapui jo paikalle. ’’Ota Bonnie’’, Meredith sanoi pikaisesti ja tyrkkäsi Bonnien Damonille. ’’Ota hänet ja vie asuntolalle ja tee kaikkesi saadaksesi hänet lämpimäksi ja kuntoon’’, Meredith jatkoi yhä. ’’Me tulemme perässä, kunhan kerrot minne suuntaan meidän pitäisi tulla’’, yhä vain Meredith puhui.
    Damonin kerrottua tien, hän katosi Bonnie sylissään ja Matt sekä Meredith lähtivät kompuroimaan Damonin viittomaan suuntaan.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Rautayrttikoru

Olen tämän jo alkuvuodesta tehnyt ja edellisessä blogissani julkaissut. Mutta siellä ei enää näy, joten julkaisen tänne uudelleen kuvaa.
   Yritin etsiä joskus muokkaamaani kuvaa tästä johon olin piirrellyt viivoja eri väreillä helpottamaan selostusta, mutta jonnekin olen sen kadottanut (varmaan unohtunut koneen vaihdossa jonnekin edellisen koneen uumeniin) ja yritin muokata uudelleen, mutta uudempi versio paintista (juu, käytän paintia, koska taitoni eivät minkään elektroniikan käytössä ole hyvät) ei suostunu toimimaan juuri niin kuin haluaisin. Ehkä selostuksesta saa jotain selvää.
















Tämän tapainen koru oli Elenalla Vampyyripäiväkirjojen 1., 2. ja 3. kaudella. En kyllä tiedä pitäisikö tätä kutsua Elenan rautayrttikoruksi (hän sai sen Stefanilta) vai Rebekahin (hän sai sen aikoja sitten, mutta kadotettuaan sen Stefan löysi sen), vaiko Estherin (hänen tämä oli alun alkujaan) rautayrttikoruksi.
   Etsin mahdollisimman monta kuvaa korusta ja muokkailin kaikki yhteen kuvaan ja tehdessäni tätä katsoin niistä kuvista mallia.
   Tämä on fimo-massasta tehty, mutta punainen on on avaimenperästä joku pieni osa. Ketju on eri korusta tähän otettu.

Ja sitä selostusta, kai tästä saa jonkin selvän:
1. Sekoittelin sopivan sävyn fimo-massoista. Olen kyllä yhä sitä mieltä ettei väri ole miellyttävä. Pyörittelin pallon, lyttäsin ja aloin muotoilla. Tästä tuli kyllä ihan liian lättänä, mutta tämä olikin vain eka kokeilu.
2. Tein hieman pohjaa isomman lättänän levyn. Asetin levyn varovasti pohjan päälle ja hammastikulla varovasti piirtelin sopivan kuvion. Otin levyn pois ja leikkasin palan irti. Tämän jälkeen painoin palan pohjan päälle ja hieman muokkailin. (näette suunnilleen keskellä, että on pieni "kohouma" tuollaista muotoa)
3. Pyörittelin pötkylän. Leikkasin muutamia palloja ja lopun leikkelin sopivan pituisiksi pätkiksi. Varovasti, kuvista apua katsoen, asettelin pätkät oikeille kohdille pohjan päälle. Kun kaikki pätkät olivat paikoillaan, asettelin pienet pallot oikeille paikoilleen. Vielä tein hieman isomman pallon ja painoin lättänäksi ja kiinnitin tuohon, tästä tuli paikka punaiselle jutulle.
4. Pienen palan vielä muotoilin ja kiinnitin tuonne alareunaan. Jotta se esittäisi saranaa. (puhutaanko tuossa yhteydessä saranasta?) Koska oikea avautuisi, mutta itse en sellaista osaa tehdä. Piirtelin myös hieman viivaa koko korun ympäri, jotta tulisi luulo, että korun saa auki.
5. Pyörittelin pitkulan, länttäsin lättänäksi, taivutin ja kiinnitin korun yläreunaan.
6. Paistoin uunissa ohjeiden mukaan ja vielä fimolle tarkoitetulla lakalla lakkasin saadakseni tästä kiiltävän.
7. Liimasin tuon punaisen vielä paikalleen ja pujotin ketjun.

Pitkät selostukset tuli, mutta suurin piirtein muistan tehneeni sen noin. Kyllähän tuohon aikaa vierähti.

Translation:
This is my version of Elena's (or should I say Rebekah's or Esther's) vervain necklace. Idea is from The Vampire Diaries. It's made of polymer clay and that red thing I "stole" from my keychain. It took me awhile to make this.

Suo ja musiikkia

Viime kuussa jo vierailin suolla luokan kanssa ja sieltä otin sitten koulutyötä varten kuvia, mutta muutaman kuvan nyt laittelen tännekin.

Ensin muutama maisemakuva:


















































Ja karpalosta yksi kuva:



Toinen kuva kihokista (tuossa tuo jolla on punertavia "karvoja", kuvan oikeassa alakulmassa):



Kaksi ekaa kuvaa sain normaali kokoiseksi, mutta loput eivät nyt suostuneet jostain syystä näyttämään valikkoa, että saan ne muutettua normaali kokoisiksi. Eiköhän noista nyt jotain näe.

Musiikin pariin. Vaikea valita biisejä, jotka voisin laittaa, koska hyviä biisejä on niin paljon! Mutta nyt saatte ne, mitkä ensimmäisenä tulivat esiin etsiessäni:

Antti Tuisku - Atlantti

Antti Tuisku - Tähtiotsa

Alexander Rybak - Europe's skies

Big Bang - Love song

Big Bang - Monster

Beast - Mystery

Eiköhän tuossa ole tälle kerralle tarpeeksi. Vielähän olisi vaikka millä mitalla hyviä biisejä, mutta eiköhän nämä tällä kertaa riitä. Kaikkihan noista ovat vähän eri tyylisiä. Ensi kerralla sitten lisää.
   Oletteko itse käyneet suolla? Mitäs piditte biiseistä? Millainen musiikkityyli iskee teihin ja oliko joku biisi (tai noiden biisien tyyli) juuri sinunlaisesi?

Translation:
I visited in a swamp last month with my class. I took pictures for my school project but I decided to show a few pictures to you too.
  There is also six songs to you what I like. It was hard to pick the ones I wanted to link to you because there are so many good songs out there. And these were the first ones that I saw.
    Have you ever visited in a swamp? What did you think about the songs? Did you like them? Were they your style? What kind of music do you like? Answer me in the comments.