sunnuntai 28. lokakuuta 2012

The endless war, who is it for?

Viimeinen osa tätä ficciä.

Translation:
Last part of this fanfiction. Again, only in Finnish.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------



    Haettuaan pyyhkeen kylpyhuoneesta ja taiteltuaan sen hän painoi sen Bonnien kaulalle. Bonnie otti pyyhkeestä kiinni ja painoi sitä itse haavalleen, estääkseen verenvuodon.
    ’’Hän taisi osua lähelle valtimoa’’, Damon totesi raottaessaan pyyhettä sen verran, että näki haavan. ’’Mitä helv-!’’ kuului Mattin raivostunut ääni juuri, kun Damon oli parantanut asentoaan.
     Meredith ja Matt olivat juuri saapuneet huoneeseen. Hekin olivat aivan jäässä ja puhki siitä lumessa kahlaamisesta, ja märkiä. Tavallisesti Meredithin kiharat hiukset olivat kauniisti olkapäille laskeutuneina ja siisteinä, mutta nyt niistä roikkui lumikokkareita ja ne olivat sotkussa ja melkein jäisiä jokainen kiharasuortuva. Mattin hiuksissa ei lumikokkareita roikkunut, koska hänellä oli sen verran lyhyet hiukset, etteivät ne lumeen osuisikaan, ellei hän kaatuisi. Hiusten latvat olivat kuitenkin jäässä samalla tavalla kuin Meredithillä. Molemmat tärisivät kylmästä ja heille oli kuin taivas, kun he pääsivät sisälle lämpimään. He olivat kahlanneet lumessa jo melkein muutaman tunnin, tuolla melkein kahdenkymmenen asteen pakkasessa, ja välillä oli tuiskuttanut lunta.
    ’’Sinun piti pitää hänestä huolta!’’ Matt kuulosti aivan ylisuojelevalta isoveljeltä. ’’Pois hänen luotaan!’’ Mattin raivoisa ääni sanoi. Hän ja Meredith lähestyivät sänkyä. Matt nopeasti, melkein juosten, ja Meredith tyynen rauhallisena.
   ’’Hei, minä en tätä hänelle tehnyt’’, Matt sai Damoninkin jo raivostumaan. ’’Pelkkä hänen pureminen ei sitten riittänyt, vai?!’’ yhä Matt raivosi ja läpsi Damonin kädet irti Bonnien kaulalta, kun hän yritti painaa pyyhettä. ’’Matt…’’, Meredith sanoi rauhallisesti ja istuutui sängyn reunalle Bonnien viereen. ’’Pitikö sinun heitellä häntä ympäri huonetta saadaksesi tyydytystä!’’ Matt karjui ja viittoi ympäri huonetta.
   Muutama huonekalu mäsänä, taulut tippuneet lattialle ja lasit niistä pirstoutuneet, maassa seinän vieressä hieman veritippoja, oven edustalla myös muutama veritippa.
   ’’Matt’’, Meredith sanoi hieman voimakkaammalla äänellä, mutta yhä rauhallisena. Kun Meredith sai Mattin huomion, hän jatkoi: ’’Katso Damonia.’’ Nyt vasta Matt kiinnitti huomiota Damoniin. Damonin nahkatakki oli rytyssä – se oli erikoista Damonilta -, Damonilla oli hieman verta kasvoillaan, hiukset sekaisin, ja hän näytti hieman kärsineeltä. Matt osasi kyllä päätellä näistä, että Damon oli kokenut kovia. Joten hän päätti hiljentyä.
    Damon pani merkille, ettei Matt kuitenkaan pyytänyt sanomisiaan anteeksi. Matt istuutui myös sängylle, Meredithin viereen.
   Matt yritti saada jäätyneet hiustenlatvansa taas normaaliksi ja Meredith irrotteli lumikokkareita hiuksistaan. Molemmat ottivat päällystakkinsa pois ja kengät jalasta. Molempien kengät olivat täynnä sulanutta ja sulamatonta lunta, niin kuin oli ollut Bonnienkin.
    ’’Miten Bonnie voi?’’ Meredith kysyi saatuaan hiuksensa ojennukseen ja itsensä hieman lämpimämmäksi. Bonnie oli ollut niin väsynyt ja oli nukahtanut juuri ennen Meredithin ja Mattin tuloa. Ja taisi olla aika väsynyt, kun ei herännyt Mattin raivoamiseen. ’’Hengittää’’, Damon vastasi ja… hymyili. Meredith pani merkille, että Damon oli onnellinen, että Bonnie oli kunnossa ja, että Damon hymyili.
   Damon vilkaisi Mattia, mutta tämä vain katseli Bonnieta, eikä edelleenkään todennut mitään, että oli ollut väärässä. ’’Voitte jäädä tänne Bonnien luokse’’, Damon sanoi siirrettyään katseensa Bonniesta. ’’Minun täytyy käydä… ruokailemassa, mutta palaan pian’’, Damon sanoi ja lähti.
   Tultuaan kellarista, ruokailemasta, hän istuutui takaisin Bonnien viereen sängylle. Meredith oli käynyt pitkäkseen Bonnien viereen ja oli kietonut kätensä hänen ympärilleen. Lämmittääkseen Bonnieta ja itseään.
    Kaikki olivat taas katselemassa nukkuvaa Bonnieta. Matt ja Damon vilkuilivat vähä väliä toisiaan. Matt vahtien pysyisikö Damon kunnollisesti ja Damon odotti Mattilta anteeksipyyntöä. Kumpikaan ei kuitenkaan sanonut yhtään mitään. Matt kuitenkin oli yhä sitä mieltä, että Damon ei saisi olla Bonnien lähellä.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti