Joulukalenterificci - 18.12.

Luku 18

            ’’Onkohan Damon kidnapannut Elenan?’’ Bonnie kysyi viattomasti. ’’Ei nyt sentään! Tiedäthän sinä sen’’, Stefan aloitti kieltäen, mutta päätti kylmän rauhallisesti ja mietti jotain. ’’Tiedän, mutta kaikki olivat niin hiljaa ja halusin rikkoa sen hiljaisuuden jollain lauseella’’, Bonnie sanoi ja mietti itsekin jotain.

        Elena nojasi matkustajan puolen oveen. ’’Milloin menemme kotiin’’, hän päätti rikkoa hiljaisuuden ja kysyi Damonilta turhautuneena samalla piirrellen ikkunaan sormellaan. Damon ajoi eteenpäin katse tiukasti tiessä ja hän kohautti olkapäitään. Elena tuhahti tähän turhautuneesti. ’’Selitä minulle sitten mikä minua muka vaivaa?’’ Elena kysyi. ’’Vampyyri - epäilen alkuperäistä - on päässyt mieleesi’’, Damon selitti ja vilkaisi Elenaa. ’’Sanoit aikaisemmin, että minulla on vahva mieli ja minulla oli ylläni rautayrttikoruni’’, Elena nousi istumaan ja kiinnostuneena Damonin puheista. ’’Niinhän sinulla on tällaiselle tavalliselle vampyyrille. Alkuperäisillä on enemmän Voimia ja he ovat vahvempia. Ja mitä koruusi tulee, epäilen, ettei sinulla ollut sitä silloin ylläsi’’, Damon sanoi ja nyt auto kääntyi. ’’Perillä.’’

     Elena vilkuili ulos auton ikkunoista, mutta näki pelkkää metsää. Hän käänsi kasvonsa Damoniin katsoen kysyvästi. Damon nousi autosta ja meni avaamaan Elenan puolen oven Elenalle ja vasta sitten vastasi Elenan katseeseen: ’’Metsässä.’’

      ’’Missähän he mahtavat olla?’’ Bonnie rikkoi taas hiljaisuuden. Caroline ja Stefan katsoivat molemmat Bonnieen katseella, joka viestitti: ’’en tiedä’’.

’’Kai Elena haluaisi heti kotiin, jos edes Damon kertoi hänelle’’, Bonnie jatkoi ja katsoi molempia vuorotellen.

’’Niin. Tuskin hän vei Elenan pois, jotta voisi olla vain tämän kanssa’’, Caroline sanoi leikillään.

Stefan katsoi Carolineen ilmeellä, joka kertoi, ettei pitänyt tuosta, vaikka se olikin vain leikkiä. ’’Ei hän tekisi niin. Ehkä olisi voinut tehdä silloin, kun hän vasta tuli tänne’’, Stefan sanoi yhä uppoutuneena aatoksiinsa.

        Elena ja Damon olivat kävelleet jo jonkin aikaa pitkin metsää, jossa ei ollut polkuja. Elena oli meinannut kompastua kantoihin ja puunjuuriin, mutta Damon oli tullut apuun. Nyt he astuivat aukealle, jonka keskellä oli pieni mökki. Damon käveli mökille, joten Elena seurasi kiltisti perässä. Avattuaan mökin oven Damon ohjasi Elenan sisään. ’’Eihän täällä ole ketään’’, Elena totesi ääneen. ’’Ei täällä tähän aikaan olekaan’’, Damon sanoi ja istuutui tuolille. Pieni mökki oli täynnä ties mitä ja Elena ei edes halunnut tietää mitä ne kaikki olivat ja mitä niillä tehtiin. ’’Mitä me täällä teemme?’’ Elena kysyi ja kääntyi Damoniin päin. ’’Tänäänhän on puolikuu. Puoliltaöin tänne tulee yksi noita ja, jos joku on joutunut vampyyrin riivaamaksi täällä hän voi auttaa. Ongelmana on, että tähän tarvitaan toinen vampyyri. Siksi minä olen täällä’’, Damon selitti.

’’Olenko siis riivattu?’’

’’No et ihan, mutta vampyyri on päässyt mieleesi ja voi hallita sitä.’’

Aina oppii uutta, Elena ajatteli koko Damonin selityksestä.

’’5,4,3,2,1’’ Damon lausui ja katsoi kelloaan.

Elena tuijotti Damonia, mutta käänsi katseensa ovelle, kun se aukesi. Sisään astui nainen. Tällä naisella oli tummat kiharat hiukset ja hän näytti melkein Bonnien edesmenneeltä mummilta, mutta nuorempana.