-----------------------------------------------------------------------------------------------
Luku 22
’’Matt! Odota!’’ Caroline huusi ja
juoksi Mattin perään Mystic Grillillä. Stefan ja Bonnie istuivat pöydässä,
josta Caroline juuri lähti, ja he molemmat hymyilivät.
’’Stefan?’’ Jenna Stefanin ja
Bonnien luo ja kysyi.
’’Hei Jenna!’’ Bonnie tervehti
heti.
’’Oliko Elena luonasi yötä?’’
Jenna kysyi ihmeissään. Stefan vilkaisi ensin
Bonnieen ja vasta sitten vastasi: ’’Oli.’’
Jenna hymyili helpottuneena
vastauksen kuultuaan ja jatkoi matkaansa.
’’Elena ei siis ole vielä kotona’’,
Bonnie totesi, kun Jenna oli ehtinyt tarpeeksi kauas. Stefan nyökkäsi ja he
vilkaisivat vielä Carolinen ja Mattin suuntaan. He lähtivät, koska huomasivat
Carolinen jääneen keskustelemaan Mattin kanssa ja tämä tuskin pian kaipaisi
heitä.
Elena juoksi minkä jaloistaan pääsi.
Välillä hän vilkaisi taakseen, mutta ei pysähtynyt vaan jatkoi matkaansa. Hän
oli uupunut ja hengitys oli jo vaikeaa, mutta hänen täytyi jaksaa, jotta hän
saisi apua. Hänen päämääränsä oli suoraan kohti Stefanin asuntoa ja hän
juoksisi niin kauan – niin lujaa kuin pystyi – kunnes saapuisi perille. Asunnolle
päästyään Elena työnsi oven auki eikä pysähtynyt vieläkään. Vasta sisään kunnolla
päästyään hän hiljensi vauhtiaan ja huusi: ’’Stefan!’’ Elena ehti olla sisällä
hetken ja sai henkensä tasaannutettua, kun hän kuuli askelia. Pikaisesti hän
kääntyi ympäri ääntä kohti.
’’Mitä?’’ Stefan sanoi hiljaa. Hän
ja Bonnie jatkoivat hiljaa avonaisesta ovesta sisään ja Bonnie käveli tietysti
Stefanin takana.
Elena tuli nopeasti olohuoneesta ja
pysähtyi. Hänen hiuksensa vielä liehuivat ja laskeutuivat hänen olalleen, kun
hän juoksi olohuoneesta eteisen käytävään. ’’Stefan!’’ Elena kiljaisi ja juoksi
halaamaan Stefania. Stefan kietoi kätensä Elenan ympärille, mutta ei hymyillyt.
Elena siirtyi kauemmas ja kädet irtosivat hänen ympäriltään, nyt hän näki,
ettei Stefan hymyillyt. ’’Mikä hätänä?’’ Stefan kysyi. Bonnie ja Stefan molemmat
odottivat huolestuneina Elenan vastausta kysymykseen. Elena oli jo täysin
unohtanut miksi oli talolle juossut, koska hän oli niin helpottunut Stefanin
näkemisestä. Nyt hänen mieleensä kuitenkin tuli kaikki muistot takaisin mitä
hänen kotonaan oli käynyt. ’’Damon!’’ Elena huudahti huolestuneesti. ’’Täh?’’
Bonnie sekä Stefan kysyivät yhteen ääneen. ’’Jeremy!’’ Elena huudahti vielä
huolestuneemmin. ’’Klaus ja Katherine!’’ Elena huudahti selittäen Stefanille ja
Bonnielle. Bonnie ja Stefan olivat sekaisin, eivätkä oikein ymmärtäneen Elenan
puheita. ’’Meidän täytyy mennä kotiini!’’ Elena huusi ja juoksi jo ulos.
’’Tulkaa!’’
Klaus nousi ylös ja yritti selvittää
ajatuksiaan. Hän huomasi Elenan huoneen ikkunan olevan rikki ja sirpaleet
ympäri huonetta. Seuraavaksi hän katsoi lattiaan ja huomasi ison verilammikon
ja kiven siinä kohtaa missä hänen päänsä oli ollut. Nyt hän katsoi Jeremyn
huoneeseen ja näki Jeremyn makaavan tajuttomana sängyllään. Hän lähti vihaisena
kävelemään Elenan huoneesta alakertaan.
Damon oli estellyt Katherinen pääsyä
Elenan perään, mutta nyt hän lopetti ja he molemmat katsoivat avonaiselle
ovelle päin. Klaus asteli ulos ja hän ei näyttänyt
iloiselta. Damon nielaisi ja hän tiesi, että Klaus tiesi hänen heittäneen sen
kiven ja siitä Klaus ei pitänyt. Klaus syöksyi Damonia kohti yli-inhimillisen
nopeasti ja Katherine ymmärsi samalla nopeudella siirtyä sivuun. Damon makasi
nyt maassa ja yritti nousta ylös, mutta Klaus esti sen. Klaus piteli kädessään
tukevaa ja paksua, puunoksaa. Milloin hän tuon käteensä sai, Katherine
ihmetteli, mutta kauaa hän ei ehtinyt mitään miettiä. Puuvaarnan terävä osa
osoitti kohti Damonia ja Klaus jo liikutti kättään ja puuvaarna oli syöksymässä
kohti Damonin sydäntä. Klaus kuitenkin keskeytti sivulta kuuluvan äänen takia:
’’Mitä täällä tapahtuu!? Damon!’’
kuului Jennan kauhistunut ja huolestunut huuto. Klaus, Damon ja Katherine
katsoivat kaikki Jennaan. Damon siirsi päänsä ja katseensa kuitenkin Klausiin. Klaus
ei aikaillut vaan iski puuvaarnan Damoniin ja nousi ylös. Jenna kauhistui ja
näki, että Klaus syöksyi nyt häntä kohti epäinhimillisellä vauhdilla.
’’Eeeii!’’ kuului Elenan kauhistunut ja hieman itkuinen huuto vielä
sivummalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti