Joulukalenterificci - 24.12.

Viimeistä viedään. Nopeasti on tämä kuukausi mennyt ja on siis aika tämän ficin viimeiselle osalle. Tämä päättyy kokonaan sitten tähän, eli jatkoa ei ole luvassa. Mitä olette mieltä lopusta?

Taas käytin biisien sanoja ja ne on kursivoitu. Järjestyksessä:

Antti Tuisku - Joulun tähti
Antti Tuisku - Kaunein unesi
Antti Tuisku - Lämmin lumi peittää maan
Antti Tuisku - Pois

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Luku 24

        Damonin päähän juolahti jokin muisto ja hän säntäsi ulos, mutta kohta hän juoksikin takaisin sisään: ’’Kukaan ei tainnut huomata Katherinen lähtöä?’’

’’Mitä? Minähän tainnutin hänet!’’ Bonnie huusi.

Kaikki paitsi Jenna ja Alaric juoksivat pihalle ja huokasivat helpotuksesta huomatessaan Klausin yhä makaavan maassa lähes kuolleena.

’’Vien Klausin pois’’, Damon ehdotti, nosti Klausin olalleen ja lähti.

’’Minun on paras palata Mattin luo’’, Caroline sanoi ja lähti myös.

’’Pärjäättekö?’’ Bonnie kysyi ja saatuaan vastauksen hänkin lähti.

Stefan ja Elena palasivat takaisin sisälle ja tiesivät, että heidän täytyisi kertoa Jennalle kaikki.

        Seuraavana päivänä Jenna oli jo toipunut ja Alaric lähtenyt. ’’Minne muuten John on kadonnut?’’ Elena kysyi ja katsoi Jennaan. ’’Ihan sama. Tänään on jouluaatto, joten ei välitetä siitä miehestä’’, Jenna vastasi tylysti. ’’Eli… et ole vihainen siitä, että olen salannut sinulta kaiken…?’’ Elena kysyi varovasti. Jenna kaatoi itselleen kahvia ja katsoi Elenaan: ’’No, olenhan hieman vihainen siitä, että valehtelit, mutta onhan se suuri salaisuus. Nyt myös ymmärrän miksi Alaric ei voinut kertoa vaimostaan.’’

 Heidän keskustelunsa keskeytyi, kun oveen koputettiin. ’’Tuo on varmaan Stefan’’, Elena sanoi iloisesti ja meni avaamaan oven.  ’’Hei!’’ Elena aloitti hymyillen, mutta nähtyään kuka oven takana oli, hymy hyytyi, mutta hän ei ollut vihainen, ’’Damon…’’

’’Huomenta ja hyvää joulua!’’ Damon tervehti hymyillen.

’’Mitä sinä täällä teet?’’ Elena kysyi ja toivoi Damonin lähtevän.

’’Tulin vain pyytämään sinua Grillille.’’

’’Odotan Stefania.’’

’’Tule nyt vain. Olen varma, että hän tulee sinne.’’

Damonin katse sai Elenan luovuttamaan ja hän nappasi takkinsa ja huusi Jennalle lähtevänsä.

     Mystic Grillille saavuttuaan Elena huomasi paikan olevan jouluisesti sisustettu, sekä taustalla soivan joulumusiikkia:

…rakas, tänä yönä loistaa yksi tähti kirkkaammin yllä talven ihmemaan. Sydämeeni kurkottaa, sieltä mua katselet, oot hetken lähempänä…

Damon tarttui Elenaa kädestä ja veti tämän tanssimaan.

ihoani kosketat, joka joulu uudestaan…

Stefanin saavuttua sisään Elena juoksi Stefanin luo ja jätti Damonin yksin tanssilattialle. Damon katsoi hieman loukkaantuneena Elenaan:

Sulle voisin antaa kaiken, mitä maa päällään kantaa.

Kuun ja tähdet, onnen ikuisen, mutta saat vain pienen lupauksen:

Olisin kaunein unesi.

Tyyny johon painat pääs,

kun maailma huokaa,

sua niin itkettää.

Olisin sateenvarjosi,

pelastus myrskyisen sään.

Se auringonsäde, joka sinut herättää.

Jos et siihen tyydy,

ei voi mitään.

Saat jäädä yksin itkemään.

Sua rakastan ja lupaan piirittää,

kunnes et mitään muuta nää.

Caroline tanssi Mattin kanssa ja kaikki muutkin olivat tanssimassa lukuun ottamatta Bonnieta ja Damonia. Damon unohti sen kuinka Elena loukkasi häntä ja hänen kasvoilleen levisi se sama saalistusilme, jota hän oli käyttänyt ennen uhriensa viettelemiseksi.

’’Soisitko minulle tämän tanssin?’’ Damon kysyi hymyillen tuota viettelevää hymyään, josta ei voinut kieltäytyä ja ojensi toisen kätensä Bonnielle.

      Bonnie pohti hieman. Hänen oli pakko myöntää, että Damon on komea, mutta Bonnie ei silti pidä Damonin luonteesta. Koska Bonnie ei halunnut olla yksin, hän suostui ja tarttui ojennettuun käteen. Damon jäi kohta kuitenkin taas yksin, kun Bonnie lähtikin tanssimaan saapuneen Jeremyn kanssa. Damon päätti käydä istumaan tuolille ja kohta hän kuuli takaansa äänen: ’’Damon, eikö niin?’’

Damon kääntyi ja huomasi Andyn. Naisen, jonka Jenna hänelle joskus esitteli.

’’Kyllä’’, Damonin kasvoille levisi taas se sama saalistushymy. Hän jatkoi: ’’Lähtisitkö kanssani tanssimaan?’’

’’Tottakai!’’ Andy huudahti miettimättä.

        Nyt oli jouluaatto. Elena oli Stefanin kanssa, Jenna Alaricin, Bonnie Jeremyn, Caroline Mattin ja Damon yksin. Tai olihan hänellä ollut Andy, mutta se nainen oli vain huvinpitoa ja ravintoa varten. Nyt kaikki istuivat Gilbertien talossa joulusta nauttimassa.

Lahjat sekä koristeet, mut vain sä mun joulun teet.

Ei kiirehdittäis ollenkaan ja oltaisiin rauhassa vaan.

Kun lämmin lumi peittää maan, mentäis sitä katsomaan.

Tän joulun kanssas viettää saan se jatkua vois ainiaan.

Niin kauan kuin oot täällä tuun ihmeisiin uskomaan.

Kaupunki hiljenee, taas joulu täällä on.

Sä tuot sen mukanasi, tyyneys sanaton.

Seisot edessäin oon oottanut sua niin.

Luot hengen näihin huoneisiin.

Elena katsoi onnellisena Stefaniin ja hymyili. Elena ei silti saanut pois päästään pienen matkan päässä istuvaa Damonia. Hän ei myöskään tuntenut sitä lämpöä kuin ennen, kun hän oli Stefanin vahvoilla käsivarsilla. Hän aisti kuinka Damon tuijotti häntä koko ajan ja hänen teki mieli vain kaapata Elena mukaansa. Elena vilkuili vähä väliä Damonin suuntaan, mutta vaikka näin tapahtui, Damon ei erottanut mustasukkaista katsettaan pariskunnasta.

     Damon katsoi kateellisena noita kahta rakastavaista ja mustasukkaisuus paistoi hänen kasvoiltaan. Pian hänen kiinnostuksen kohteensa kuitenkin muuttui, kun kuului koputus ja Elena meni avaamaan.

’’Katherine?’’ Elena melkein säikähti ja silloin Stefankin saapui ovelle.

’’Saanen tulla sisään?’’ Katherine kysyi hymyillen maireasti ja jo käveli sisälle taloon.

Nyt Damon ja muutkin saapuivat katsomaan kuka mahtoi ovella olla. Katherine käveli Damonin luo ja alkoi flirttailla: ’’Olet siis yksin. Ehkä voisit kaivata minun seuraani?’’

Damon työnsi Katherinen pois kimpustaan ja Katherine selvästi loukkaantui tästä. Damon oli joka päivä ajatellut Elenaa ja ei voinut välittää Katherinesta vähempää. ’’Mikä oli asiasi?’’ Damon kysyi tuima ilme kasvoillaan.

’’Haluatte varmaan tietää mikä Klausin suunnitelma on?’’ Katherine aloitti ja unohti Damonin, joka loukkasi häntä niin kovin. ’’Klaus tarvitsee Elenan verta tehdäkseen lisää hybridejä’’, Katherine vastasi ihmisten katseisiin. ’’Ja uskon hänen olevan jo tulossa tänne’’, Katherine jatkoi ja hymyili entistä ilkeämmin

’’Mitä!’’ Damon huudahti Katherinen vierestä. Kaikki muutkin tuijottivat yhtä kauhuissaan Katherinea.

’’Niin. Hän tarvitsee Elenan. Ja hän on vihainen’’, Katherine sanoi selvästi nauttien tilanteesta.

’’Hybridi?’’ Stefan sanoi kysyvästi väliin.

’’Ihmissusi, josta tehdään vampyyri’’, Katherine selitti.

Ennen kuin kaikki olivat ehtineet selvitä järkytyksestä, joka tuli Katherinen tiedoista, kuului ikkunan räsähdys ja kaikki juoksivat olohuoneeseen.

   Olohuoneessa heitä oli vastassa lasin sirpaleet ja yllätys. Kaikki tiesivät joulun olevan pilalla jo, koska Klaus oli kaupungissa, mutta he luulivat joulun olevan pelastettu, kun Klaus tikaroitiin. He olivat kuitenkin väärässä ja seuraavat tapahtumat todistivat sen paremmin kuin hyvin.

’’Klaus!’’ Elena kiljaisi pelosta päästessään olohuoneeseen.

Damon ja Stefan astuivat heti Elenan eteen suojaksi, mutta turhaan…

Voiko olla niin, voiko kaikki vaan hiljaa kadota.

Voiko olla niin, voiko kosketus aikaan uupua.

Kuinka saa toisen tuntemaan kaiken alusta?

Katsomaan ilman lopun tuntua.

Voiko niin antaa kaiken, jos ei toista voi koskettaa.

En mene pois, en mene pois…

Vaikka se ois mun viimeinen tilaisuus saada mieleen rauha uus.

Kuunnella, miten kauniisti se puhuu, hiljaisuus.

Mut kuinka voi kaiken unohtaa ja alkaa alusta.

Uskoa ilman lopun tuntua.

Kuinka voi antaa kaiken, jos ei toista voi koskettaa…