maanantai 30. heinäkuuta 2012

New start for Elena, or is it?

Nyt pitkästä aikaa jatkoa tälle ficilleni. Aiemmat 2 osaa löydät vanhasta blogistani. Tästä pääset suoraan siihen kategoriaan. Mikäli haluatte pidempiä tai lyhyempiä osia kerrallaan niin kertokaa ihmeessä. Muutenki olisi mielipiteenne kiva kuulla.
Eli tämä ficci on tämmöinen josta julkaisen aina pätkiä kerrallaan, olen tämän jo kirjoittanut valmiiksi, mutta jättänyt niin, että halutessani sitä pystyn jatkamaan. Ajattelin, että tämä voisi vähän kuin kertoa Vampyyripäiväkirjojen 4. kauden alusta, nyt, kun sitä tässä odotellaan. :)

Translation:
I'm writing a fanfiction about The Vampire Diaries (TV-series) in Finnish.

--------------------------------------------------------------

’’Oletko varma, että hän puhui totta ja miksi et tunnistanut häntä, tai kukaan muukaan?’’ Bonnie kysyi ja oikoi ruskeita kiharoitaan. ’’Olen miettinyt aivan samaa’’, Elena sanoi vienosti. Caroline katsoi kaikkia huoneessa olijoita hieman hädissään ja yritti olla huomaamaton, ettei kukaan kysyisi häneltä mitään.
      ’’Caroline’’, Stefan aloitti. Caroline nosti päänsä kuultuaan nimensä sanottavan ja yritti näyttää tavalliselta. ’’Niin?’’ hän vastasi. ’’Mikset kertonut Sagen pakenemisesta?’’ Stefan kysyi ja kaikki katsoivat Carolineen. ’’En… tiennyt’’, Caroline vastasi. Muut katsoivat Carolineen ihmeissään. ’’Miten niin ’et tiennyt’? Mitä sinä nyt puhut? Mitä salaat meiltä?’’ Damon kysyi ja astui lähemmäs Carolinea. Hänen tummat vaatteensa, musta nahkatakkinsa, tummat hiuksensa, unelman siniset silmät, upeat kasvon piirteet, ja uhkaava olemus sai muutkin kuin Carolinen varuilleen.
        Kaikki odottivat Carolinen vastausta, kun Caroline vain seisoi hiljaa paikallaan. Damon otti vielä uuden askeleen lähemmäs häntä. Elena katsoi Carolineen ja yritti saada Carolinen ymmärtämään, että hän voisi kertoa mitä hän salasi. Eivät he häntä sen takia satuttaisi, Damonista ei niin varmaa voi kylläkään sanoa.
         Huoneessa oli hiljaista. Kukaan ei päästänyt ääntäkään. Elena istui tummanruskealla nahkasohvalla Stefanin oikealla puolella. Bonnie oikoi yhä kiharoitaan, istuen tumman nahkasohvan käsinojalla. Caroline seisoi selkä ovea päin, hänen vasemmalla puolella oli sohva jossa istuivat muut, lukuun ottamatta edessä seisovaa uhkaavaa hahmoa, Damonia.
           Elena siirtyi vastapäiseen, samanlaiselle, tummanruskealle nahkasohvalle. Elena katsoi Carolinea Damonin takaa, yrittäen saada tämän sanomaan edes jotain.
         Damon alkoi käydä malttamattomaksi. ’’Selvä. Hiljaisuus on kestänyt riittävän kauan. Kakista nyt ulos vain’’, Damon sanoi, ’’Mitä silloin tapahtui?’’ Caroline nosti katseensa ylös ja katsoi Elenaa, joka yritti ymmärtäväisillä silmillään saada Carolinen puhumaan. ’’Ette tiedä mitään… Siis tarkoitan…’’, Caroline aloitti. Kuultuaan ’Ette tiedä mitään’, Damon oli tyrmistynyt, mutta tyrmistys katosi pian. ’’Kun lähdin hautaamaan Sagea ja’’, Caroline mietti hetken, ’’ja Troyta, Sage yhtäkkiä vain muuttui eläväksi, tai niin eläväksi kuin vampyyri voi olla, ja tönäisi minut sivuun.’’
         Damon näytti aivan siltä, ettei hän uskonut. Hän olikin ainoa. Muut edes esittivät ymmärtävänsä, mutta Damon oli töykeä itsensä, ja ilmaisi mielipiteensä saman tien. ’’No, miksi oli niin vaikeaa kertoa meille?’’
           Damon! Voisit olla vielä vähän töykeämpi!, Elena lähetti sarkastisen ajatuksen Damonille, kuitenkin tietäen ettei Damon kuulisi sitä. Eihän hän viitsisi sitä ääneenkään huutaa, tällaisessa tilanteessa.
       ’’Kun…’’, Carolinen aloitti:
          Caroline astui ulos Salvatoren asunnosta raahaten Sagen ruumista. Caroline oli juuri päästämässä irti Sagestä, kun Sage yhtäkkiä muuttui elävän näköiseksi.
          Sage nousi pystyyn ja huitaisi Carolinen päin talon kovaa tiiliseinää. Caroline lennähti seinää vasten ja kaatui maahan. Noustuaan Caroline huomasi eteensä ilmestyneen Estherin. Esther käytti voimiaan ja liikauttamalla kättään sivulle, hän sai Carolinen lentämään taas seinää vasten. ’’Annan sinulle mahdollisuuden valita. Jos kerrot Sagen paosta kenellekään, tiedän kyllä sinun kertoneen. Saat nyt päättää. Tapanko silloin: a) Tylerin vai b) Mattin?’’ Esther antoi vaihtoehdot. Hänen kullanvaaleat hiuksensa laskeutuivat kauniisti hänen olkapäilleen, hiukset kehystivät upeasti Estherin kasvoja. Caroline nousi maasta ylös oikoen vaatteitaan. ’’Et saa tappaa kumpaakaan. Se ei ole oikein’’, Caroline sanoi rauhallisen vihaisesti.
           Caroline lähestyi Estheriä yön pimeydessä. ’’Annan varoituksen’’, Esther sanoi ja lähti. Caroline jäi seisomaan ja katsoi Estherin perään, mutta hautasi sitten Troyn ja palasi sisälle niin nopeasti kuin pystyi.
        ’’Yritin kertoa tästä Bonnielle, mutta muistin silloin Estherin sanat. Hän kuitenkin jostain sai sen selville, koska kun Jeremy ja Matt lähtivät pelastamaan sinua…’’, Caroline katsoi Elenaan, ’’…Elena. Matt ja Jeremy yrittivät tappaa toisensa, koska Esther käytti voimiaan heihin. Silloin 20-luvun tanssiaisissa…’’
’’Muistan kyllä. Silloin, kun samana iltana Alaric muutt-…’’, Elena lopetti, kun Stefan halasi lohduttavasti häntä. Caroline katsoi Elenaa ymmärtäväisesti.

Klaus oli palannut omaan kehoonsa Tylerista ja vannoi nyt kostoa Stefanille ja Damonille. Mutta ensin hänen oli nähtävä Caroline.
     Klaus saapui Carolinen talolle ja koputti oveen. Oven tuli avaamaan Carolinen äiti Liz. Liz oli jo pamauttamassa oven Klausin naaman edestä kiinni, mutta tämä työnsi oven kädellään auki. ’’Haluaisin tavata Carolinen’’, Klaus sanoi ja astui sisään, kutsumatta. ’’Sinähän et tytärtäni näe’’, Liz sanoi, veti aseensa esiin ja ampui kohti Klausia.
    Klaus ei ollut vielä ihan oma vahva itsensä, joten hän ei ehtinyt reagoida laukaukseen. Luoti meni Klausin selästä, ohi tämän sydämen, mutta ei läpi, vaan jäi Klausin sisään. Maahan kaatuneena Klaus yritti kaivaa luodin rinnastaan, mutta Liz oli kiertänyt hänen eteensä ja seisoi nyt ase osoittaen Klausin sydämeen.
     Aseessa oli puuluoteja. Vampyyrille vaarallisempia, ja satuttavampia, Klaus mietti mielessään.
     Liz veti esiin puuvaarnan. Tässä vaiheessa Klaus jo tajusi vaaran. Hän ei ollut vielä täysissä vahvuuksissaan ja tiesi sen. Puuluoti yhä rinnassaan ja puuvaarna kohta uppoamassa hänen sydämeensä, Klaus mietti nopeasti. Klaus otti kiinni Lizin jalasta, kaatoi tämän, jonka jälkeen hän vampyyrin nopeudella nousi ylös, upotti hampaansa Lizin kaulaan ja veren nauttimisen jälkeen hän kaivoi luodin rinnastaan.
      Klaus käveli Carolinen huoneelle, mutta Caroline ei ollut siellä. Käytyään talon läpi Klaus lähti. Jos hän ei ole täällä, hän on joko Elenan luona tai Salvatoren talolla, Klaus ajatteli ja suuntasi Elenan kotia kohti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti