Näytetään tekstit, joissa on tunniste Musiikkia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Musiikkia. Näytä kaikki tekstit

maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulukalenterificci - 24.12.

Viimeistä viedään. Nopeasti on tämä kuukausi mennyt ja on siis aika tämän ficin viimeiselle osalle. Tämä päättyy kokonaan sitten tähän, eli jatkoa ei ole luvassa. Mitä olette mieltä lopusta?

Taas käytin biisien sanoja ja ne on kursivoitu. Järjestyksessä:

Antti Tuisku - Joulun tähti
Antti Tuisku - Kaunein unesi
Antti Tuisku - Lämmin lumi peittää maan
Antti Tuisku - Pois

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------



Luku 24

        Damonin päähän juolahti jokin muisto ja hän säntäsi ulos, mutta kohta hän juoksikin takaisin sisään: ’’Kukaan ei tainnut huomata Katherinen lähtöä?’’
’’Mitä? Minähän tainnutin hänet!’’ Bonnie huusi.
Kaikki paitsi Jenna ja Alaric juoksivat pihalle ja huokasivat helpotuksesta huomatessaan Klausin yhä makaavan maassa lähes kuolleena.
’’Vien Klausin pois’’, Damon ehdotti, nosti Klausin olalleen ja lähti.
’’Minun on paras palata Mattin luo’’, Caroline sanoi ja lähti myös.
’’Pärjäättekö?’’ Bonnie kysyi ja saatuaan vastauksen hänkin lähti.
Stefan ja Elena palasivat takaisin sisälle ja tiesivät, että heidän täytyisi kertoa Jennalle kaikki.

        Seuraavana päivänä Jenna oli jo toipunut ja Alaric lähtenyt. ’’Minne muuten John on kadonnut?’’ Elena kysyi ja katsoi Jennaan. ’’Ihan sama. Tänään on jouluaatto, joten ei välitetä siitä miehestä’’, Jenna vastasi tylysti. ’’Eli… et ole vihainen siitä, että olen salannut sinulta kaiken…?’’ Elena kysyi varovasti. Jenna kaatoi itselleen kahvia ja katsoi Elenaan: ’’No, olenhan hieman vihainen siitä, että valehtelit, mutta onhan se suuri salaisuus. Nyt myös ymmärrän miksi Alaric ei voinut kertoa vaimostaan.’’
 Heidän keskustelunsa keskeytyi, kun oveen koputettiin. ’’Tuo on varmaan Stefan’’, Elena sanoi iloisesti ja meni avaamaan oven.  ’’Hei!’’ Elena aloitti hymyillen, mutta nähtyään kuka oven takana oli, hymy hyytyi, mutta hän ei ollut vihainen, ’’Damon…’’
’’Huomenta ja hyvää joulua!’’ Damon tervehti hymyillen.
’’Mitä sinä täällä teet?’’ Elena kysyi ja toivoi Damonin lähtevän.
’’Tulin vain pyytämään sinua Grillille.’’
’’Odotan Stefania.’’
’’Tule nyt vain. Olen varma, että hän tulee sinne.’’
Damonin katse sai Elenan luovuttamaan ja hän nappasi takkinsa ja huusi Jennalle lähtevänsä.
     Mystic Grillille saavuttuaan Elena huomasi paikan olevan jouluisesti sisustettu, sekä taustalla soivan joulumusiikkia:
…rakas, tänä yönä loistaa yksi tähti kirkkaammin yllä talven ihmemaan. Sydämeeni kurkottaa, sieltä mua katselet, oot hetken lähempänä…
Damon tarttui Elenaa kädestä ja veti tämän tanssimaan.
ihoani kosketat, joka joulu uudestaan…
Stefanin saavuttua sisään Elena juoksi Stefanin luo ja jätti Damonin yksin tanssilattialle. Damon katsoi hieman loukkaantuneena Elenaan:
Sulle voisin antaa kaiken, mitä maa päällään kantaa.
Kuun ja tähdet, onnen ikuisen, mutta saat vain pienen lupauksen:
Olisin kaunein unesi.
Tyyny johon painat pääs,
kun maailma huokaa,
sua niin itkettää.
Olisin sateenvarjosi,
pelastus myrskyisen sään.
Se auringonsäde, joka sinut herättää.
Jos et siihen tyydy,
ei voi mitään.
Saat jäädä yksin itkemään.
Sua rakastan ja lupaan piirittää,
kunnes et mitään muuta nää.

Caroline tanssi Mattin kanssa ja kaikki muutkin olivat tanssimassa lukuun ottamatta Bonnieta ja Damonia. Damon unohti sen kuinka Elena loukkasi häntä ja hänen kasvoilleen levisi se sama saalistusilme, jota hän oli käyttänyt ennen uhriensa viettelemiseksi.
’’Soisitko minulle tämän tanssin?’’ Damon kysyi hymyillen tuota viettelevää hymyään, josta ei voinut kieltäytyä ja ojensi toisen kätensä Bonnielle.
      Bonnie pohti hieman. Hänen oli pakko myöntää, että Damon on komea, mutta Bonnie ei silti pidä Damonin luonteesta. Koska Bonnie ei halunnut olla yksin, hän suostui ja tarttui ojennettuun käteen. Damon jäi kohta kuitenkin taas yksin, kun Bonnie lähtikin tanssimaan saapuneen Jeremyn kanssa. Damon päätti käydä istumaan tuolille ja kohta hän kuuli takaansa äänen: ’’Damon, eikö niin?’’
Damon kääntyi ja huomasi Andyn. Naisen, jonka Jenna hänelle joskus esitteli.
’’Kyllä’’, Damonin kasvoille levisi taas se sama saalistushymy. Hän jatkoi: ’’Lähtisitkö kanssani tanssimaan?’’
’’Tottakai!’’ Andy huudahti miettimättä.

        Nyt oli jouluaatto. Elena oli Stefanin kanssa, Jenna Alaricin, Bonnie Jeremyn, Caroline Mattin ja Damon yksin. Tai olihan hänellä ollut Andy, mutta se nainen oli vain huvinpitoa ja ravintoa varten. Nyt kaikki istuivat Gilbertien talossa joulusta nauttimassa.
Lahjat sekä koristeet, mut vain sä mun joulun teet.
Ei kiirehdittäis ollenkaan ja oltaisiin rauhassa vaan.
Kun lämmin lumi peittää maan, mentäis sitä katsomaan.
Tän joulun kanssas viettää saan se jatkua vois ainiaan.
Niin kauan kuin oot täällä tuun ihmeisiin uskomaan.
Kaupunki hiljenee, taas joulu täällä on.
Sä tuot sen mukanasi, tyyneys sanaton.
Seisot edessäin oon oottanut sua niin.
Luot hengen näihin huoneisiin.

Elena katsoi onnellisena Stefaniin ja hymyili. Elena ei silti saanut pois päästään pienen matkan päässä istuvaa Damonia. Hän ei myöskään tuntenut sitä lämpöä kuin ennen, kun hän oli Stefanin vahvoilla käsivarsilla. Hän aisti kuinka Damon tuijotti häntä koko ajan ja hänen teki mieli vain kaapata Elena mukaansa. Elena vilkuili vähä väliä Damonin suuntaan, mutta vaikka näin tapahtui, Damon ei erottanut mustasukkaista katsettaan pariskunnasta.
     Damon katsoi kateellisena noita kahta rakastavaista ja mustasukkaisuus paistoi hänen kasvoiltaan. Pian hänen kiinnostuksen kohteensa kuitenkin muuttui, kun kuului koputus ja Elena meni avaamaan.
’’Katherine?’’ Elena melkein säikähti ja silloin Stefankin saapui ovelle.
’’Saanen tulla sisään?’’ Katherine kysyi hymyillen maireasti ja jo käveli sisälle taloon.
Nyt Damon ja muutkin saapuivat katsomaan kuka mahtoi ovella olla. Katherine käveli Damonin luo ja alkoi flirttailla: ’’Olet siis yksin. Ehkä voisit kaivata minun seuraani?’’
Damon työnsi Katherinen pois kimpustaan ja Katherine selvästi loukkaantui tästä. Damon oli joka päivä ajatellut Elenaa ja ei voinut välittää Katherinesta vähempää. ’’Mikä oli asiasi?’’ Damon kysyi tuima ilme kasvoillaan.
’’Haluatte varmaan tietää mikä Klausin suunnitelma on?’’ Katherine aloitti ja unohti Damonin, joka loukkasi häntä niin kovin. ’’Klaus tarvitsee Elenan verta tehdäkseen lisää hybridejä’’, Katherine vastasi ihmisten katseisiin. ’’Ja uskon hänen olevan jo tulossa tänne’’, Katherine jatkoi ja hymyili entistä ilkeämmin
’’Mitä!’’ Damon huudahti Katherinen vierestä. Kaikki muutkin tuijottivat yhtä kauhuissaan Katherinea.
’’Niin. Hän tarvitsee Elenan. Ja hän on vihainen’’, Katherine sanoi selvästi nauttien tilanteesta.
’’Hybridi?’’ Stefan sanoi kysyvästi väliin.
’’Ihmissusi, josta tehdään vampyyri’’, Katherine selitti.
Ennen kuin kaikki olivat ehtineet selvitä järkytyksestä, joka tuli Katherinen tiedoista, kuului ikkunan räsähdys ja kaikki juoksivat olohuoneeseen.
   Olohuoneessa heitä oli vastassa lasin sirpaleet ja yllätys. Kaikki tiesivät joulun olevan pilalla jo, koska Klaus oli kaupungissa, mutta he luulivat joulun olevan pelastettu, kun Klaus tikaroitiin. He olivat kuitenkin väärässä ja seuraavat tapahtumat todistivat sen paremmin kuin hyvin.
’’Klaus!’’ Elena kiljaisi pelosta päästessään olohuoneeseen.
Damon ja Stefan astuivat heti Elenan eteen suojaksi, mutta turhaan…

Voiko olla niin, voiko kaikki vaan hiljaa kadota.
Voiko olla niin, voiko kosketus aikaan uupua.
Kuinka saa toisen tuntemaan kaiken alusta?
Katsomaan ilman lopun tuntua.
Voiko niin antaa kaiken, jos ei toista voi koskettaa.
En mene pois, en mene pois…
Vaikka se ois mun viimeinen tilaisuus saada mieleen rauha uus.
Kuunnella, miten kauniisti se puhuu, hiljaisuus.
Mut kuinka voi kaiken unohtaa ja alkaa alusta.
Uskoa ilman lopun tuntua.
Kuinka voi antaa kaiken, jos ei toista voi koskettaa…
 


Hyvää joulua!

Kuvaton postaus nyt, valitettavasti. Muutama linkki jouluisiin biiseihin.

Hyvää joulua!

Merry christmas!

Super Junior - Santa u are the one 
MBLAQ - White Forever 

SHINee - Last christmas

Antti Tuisku - Lämmin lumi peittää maan

Antti Tuisku - Joulun tähti

Kiitos myös kaikille joulukalenteri vaihdon kanssani tehdeille!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulukalenterificci - 15.12.



 Tähän olen lisäillyt väleihin sopivia laulujen sanoja. Lauluista otetut sanat on tässä kursivoitu. Vain viimeisiin laulun sanoihin olen tehnyt muutoksia.
Tässä halukkaille näihin lauluihin linkit:


luku 15

        Matkaa oli vain muutama sentti, mutta Klaus ehti kääntyä ja sai otteen itseään kohti tulevasta kepistä. Vaikka Katherine kuinka vastusteli, Klaus oli voimakkaampi. Keppi oli jo hetkessä työntynyt sisään Katherinen rintaan. Ottaen huomioon sen, että Katherine on vahva vampyyri, ei hän mahtanut mitään Klausille, joka oli yksi alkuperäisistä vampyyreistä. Katherine vaipui maahan melkein polvilleen ja yritti repiä keppiä rinnastaan, joka hädin tuskin ohitti hänen sydämensä.
’’Olisihan minun heti pitänyt tajuta, että yritätte tappaa minut’’, Klaus sanoi vihaisesti.
Katherine vetäisi kepin rinnastaan, joka taatusti teki kipeää. Puu on nimittäin vampyyrille heikkous. Vampyyri ei tunne melkein mitään. Ja silloin, kun vampyyri tuntee jotain: se myös tuntuu. Lexi - Stefanin vanha ystävä vuodelta 1864, joka myös sai Stefanin juomaan vain eläinverta - oli kertonut Stefanille näin.
       Stefan lähti syöksymään kohti kammion uloskäyntiä, mutta Klaus oli nopeampi - taas yksi alkuperäisten vahvuuksista. Stefan rysähti seinään, kun Klaus läimäytti hänet sitä vasten. ’’Menossa jonnekin?’’ Klaus kysyi melkein vihaisesti ja samalla huvittuneena.
’’Hae se. Nyt!’’ Klaus muutti äänensä uhkaavaksi. Hän voisi helposti repiä Stefanin raajat irti ilman omantunnon tuskia - ja hän myös tekisi sen.
Stefan lähti taas kerran kävelemään kohti hautakammiota. Samaan aikaan Katherine nielaisi, vilkaisi ympärilleen ja avasi suunsa: ’’Klaus…’’

                   Elena makasi sängyllään auringon laskettua ja taivaalla möllötti iso kuu.
Mun ympärillä on vain yö,
ja liian suuri hiljaisuus.
Kun kynttilät ovat sammuneet,
kaipaan sua.
Ja ikkunassa valvoo kuu,
kun tyynyllesi harhaudun.
Jään lakanoihin jäätymään,
ilman sua.
Sun lämpö poltti kaiken jään,
taas kaipaan syliin lämpimään.
Niin pienen hetken hengittää,
lämpöäsi sain.
Mä lasken kädet tyynylles,
kuin silittäisin hiuksias.
Yö eteeni sut kuvittaa,
kaipaan sua.
Mun kurkussani painavaa,
on helminauha kyynelten.
Ei kuivu ehkä milloinkaan,
ilman sua,

Elena mietti.

         Caroline mietti kuumeisesti Elenan tunnustusta. Se oli liian omituista. Miksi Elena oli antanut näin tapahtua, Caroline mietti ja ajatteli vaihtoehtoja. Miksi Damon olisi häntä suudellut? Käyttänyt hyväksi Elenan tämän hetkistä haavoittuvaisuutta? Minä vielä näytän sille, Caroline mieli vielä sanoi ja käsi painoi valot sammuksiin.

       Elena heräsi aamulla ja olisi vain halunnut jäädä peiton alle nukkumaan.
Hän avaa oven astuu sisään,
vain hänen lasittuneet kasvot nään.
Et tiedä mitä taas tehnyt oot,
itket ja mietit miksi tässä vielä oot.
Oot odottanut liian kauan aikaa,
että pääsisit pois.
Muistot kahlitsevat sun lopun tunnun matkaa.
Kunpa pääsisit pois.
Ja niin sä tiedät valo löytää,
valo löytää sun luo.
Ja niin, jos uskot,
valo löytää,
valo löytää sut.
Öisin toivot koittais aika uus,
poissa ois viha mustasukkaisuus.
Vain pienen hetken yksin olla saat,
kun joku jostain sua muistuttaa.
Oot odottanut liian kauan aikaa,
että pääsisit pois.
Oot odottanut liian kauan aikaa,
kunpa lähtisit pois.

Elena ajatteli Stefania, joka oli kahlittuna jossain Klausin ja Elijahin ja ehkä jopa Katherinen, vankina. Jos hän saa tietää siitä suudelmasta.., Elena ajatteli. Poissa ois mustasukkaisuus…

        ’’Missä Elena?’’ Bonnie kysyi ja heti kysyttyään hän muisti. ’’Eilen…’’, Caroline aloitti ja katsoi Bonnieen kertoen lopun silmillään. Bonnie ilmeili vastaukseksi ymmärtävänsä ja he jatkoivat matkaansa ensimmäiselle tunnille, joka oli juuri alkamassa.
      Heillä oli sama historiantunti ja opettajana oli totta kai Alaric Saltzman: ’’Se avulias historian opettaja’’, kuten Damon oli sanonut. ’’Alaric!’’ molemmat tytöt huusivat tunnin jälkeen ja tulivat opettajan pöydän ääreen.
’’Siis tiedäthän Elenan pelastumisesta?’’ Bonnie kysyi.
’’Joo. Olinhan itse mukana pelastamassa’’, Alaric vastasi kiusoitellen.
’’Meidän täytyy kuitenkin löytää Stefan, vaikka Elena on jo löydetty’’, Caroline muistutti ehdottaen.
’’Totta kai’’, Alaric vastasi nyökytellen.
’’Ja voisimme aloittaa kysymällä mitä Elena tietää Stefanin olinpaikasta. Hänhän oli siellä missä Stefankin’’, Bonnie sanoi ja tajusi silloin, ettei ollut kertonut muille.
’’Kuinka tiedät Elenan olleen siellä? Eihän hän ole puhunut ”kidnappauksestaan” vielä mitään’’, Caroline ihmetteli ja Alarickin tuijotti Bonnieta kysyvästi.
’’Siis, kun…’’, Bonnie aloitti. Hän kertoi kuinka oli heti sen illan jälkeisenä aamuna - kun mies oli vienyt Elenan – muistanut mitä oli transsissa olleessaan nähnyt. Ja kuinka hän oli unohtanut koko asian, mutta muisti sen taas, kun hän näki Elenan palanneen kotiin.

               Kello 4.53.
Auringon ensisäteet nousee,
ja kasvosi valaisee.
Olet vielä vierelläni,
et unta ollutkaan.
Katselen sua hiljaa,
kosken kasvojasi salaa.
Sä mulle hymyilet.
Et vielä avaa silmiäsi.
Vedät mut viereesi.
Savuna ei ilmaan haihdu tää unelma.
Pidän susta kiinni enkä irrota.
Kiellettyä tää on,
sen tietää kumpikin,
mutta tehtyä ei enää saa takaisin.
Mä pieneen kolahdukseen herään,
kun lattialta vaatteet keräät.
Mun täytyy lähteä,
kello käy jo yhdeksää.
Tätä kotona saan selittää.
Tulen vielä vierellesi,
suutelet mua,
sitten lähden.
Vedän oven kiinni.
Tiedät, että palaan,
luoksesi uudestaan.

Ja näin myös tapahtui tuona aamuna, kun:

’’Stefan…’’, Elena myhäili onnellisena. Viime yö ja tämä aamu olivat olleet ihania. Elena avasi hitaasti silmänsä ja huomasi kellon olevan jo melkein 12.00. Samassa hän havahtui täysin hereille.
’’No ei nyt ihan Stefan, mutta samaa sukua’’, kuului Damonin leikittelevä ja rauhallinen ääni kuului kylpyhuoneen puolelta. Samaan aikaan Elena hymyili hieman, koska kylpyhuoneesta tuleva ääni kuulosti jokseenkin ihanalta, mutta samassa hänen mielensä huuti: mitä?
’’Mitä?’’ Elena sanoi ja kuin olisi juuri säpsähtänyt hereille, hän alkoi kauhuissaan katsoa ympärilleen. ’’Mitä sinä…?’’ Elena jatkoi kauhusta melkein kankeana - hän oli myös vihainen. Mitä ihmettä olen mennyt…Mitä Damon on mennyt tekemään, Elena ajatteli kauhuissaan. Hän nousi sängystä ja keräsi kenkänsä sekä takkinsa lattialta. Onneksi minulla on vaatteet ylläni. Taivaan kiitos, Elena ajatteli. Elena istui sängyn reunalla - omalla puolellaan - ja laittoi kenkiä jalkaansa.
’’Rauhoitu. Mitään ei tapahtunut. Pussailun lisäksi’’, Damon sanoi melkein nauttien siitä, että Elena oli kauhuissaan.
Olen pettänyt Stefania! Nyt hän ei anna ikinä anteeksi, Elenan ajatukset täytti taas huonot puolet.
’’Miten edes kehtaat sotkeutua mieleeni! Nyt, kun Stefan ei ole täällä…’’, Elena närkästyi.
’’Pelastamassa sinua’’, Damon jatkoi lauseen loppuun.
’’No… melkein. Olet inhottava! Ensin suutelet minua tunkeutuneena huoneeseeni ja sitten tämä!’’ Elena huusi raivoissaan. Damon vain… hymyili. Ja nautti siitä, että Elena vihasi häntä ja soimasi häntä? Damon katsoi Elenan perään, kun tämä paiskasi oven kiinni perässään, hymyili yhä ja naurahti. Hän kuitenkin tiesi, että hänen on selitettävä Elenalle mitä oikeasti illalla ja yöllä tapahtui.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Suo ja musiikkia

Viime kuussa jo vierailin suolla luokan kanssa ja sieltä otin sitten koulutyötä varten kuvia, mutta muutaman kuvan nyt laittelen tännekin.

Ensin muutama maisemakuva:


















































Ja karpalosta yksi kuva:



Toinen kuva kihokista (tuossa tuo jolla on punertavia "karvoja", kuvan oikeassa alakulmassa):



Kaksi ekaa kuvaa sain normaali kokoiseksi, mutta loput eivät nyt suostuneet jostain syystä näyttämään valikkoa, että saan ne muutettua normaali kokoisiksi. Eiköhän noista nyt jotain näe.

Musiikin pariin. Vaikea valita biisejä, jotka voisin laittaa, koska hyviä biisejä on niin paljon! Mutta nyt saatte ne, mitkä ensimmäisenä tulivat esiin etsiessäni:

Antti Tuisku - Atlantti

Antti Tuisku - Tähtiotsa

Alexander Rybak - Europe's skies

Big Bang - Love song

Big Bang - Monster

Beast - Mystery

Eiköhän tuossa ole tälle kerralle tarpeeksi. Vielähän olisi vaikka millä mitalla hyviä biisejä, mutta eiköhän nämä tällä kertaa riitä. Kaikkihan noista ovat vähän eri tyylisiä. Ensi kerralla sitten lisää.
   Oletteko itse käyneet suolla? Mitäs piditte biiseistä? Millainen musiikkityyli iskee teihin ja oliko joku biisi (tai noiden biisien tyyli) juuri sinunlaisesi?

Translation:
I visited in a swamp last month with my class. I took pictures for my school project but I decided to show a few pictures to you too.
  There is also six songs to you what I like. It was hard to pick the ones I wanted to link to you because there are so many good songs out there. And these were the first ones that I saw.
    Have you ever visited in a swamp? What did you think about the songs? Did you like them? Were they your style? What kind of music do you like? Answer me in the comments.

perjantai 31. elokuuta 2012

New start for Elena, or is it?

Ja uusi osa tähän ficciini. Aiemmat osat löydät tuolta tunnisteista kohdasta: 'Tarinat' ja 'Vampyyripäiväkirjat' ja vielä aiempiin löytyy linkki ensimmäisestä täällä julkaisemastani ficistä tuonne vanhan blogini puolelle.

Tämän jälkeen tulee enää vain yksi osa ja sitten se on tämän ficin loppu. Ellen joskus kirjoita jatkoa. Eli jatkolle on mahdollisuudet. ;)

Samalla, kun luet tätä ficciäni niin jotta pääset oikeaan tunnelmaan kannattaa kuunnella nämä kaksi biisiä, tässä järjestyksessä. (ainakin minun luku tahtiani, kun ensimmäinen biisi loppuu ja vaihtaa jälkimmäiseen, vaihdos tulee juuri sopivaan kohtaan)

Alexander Rybak - Abandoned
Alexander Rybak - Dare I say

--------------------------------------------------------------------------------------------------------


Uneton yöllä, yritän unohtaa uskoni meihin. Miksen saa itseäni uskomaan ettet ole se oikea minulle? Saan olla vapaa sinusta, ainoa ongelma on, etten halua olla vapaa sinusta! En halua olla hylätty, mutta en halua langettaa kirousta sinulle, vahinko on kyllä jo käynyt. En halua tuntea oloani yksinäiseksi! En halua uskotella itselleni enää, että olen yhä se sama, joka ennen olin. En halua kohdata totuutta… En halua olla hylätty! En halua heittää ikuista nuoruuttani hukkaan. Yritit tukahduttaa esityksilläsi, ja minä uskoin pinnalliseen romanssiin. Yritin kyllä suojautua, mutta yritit silti saada minut kiinni. Koko ajan piilotit yksinäisyyden, koska et uskonut kieroutunutta sotkuani.
    Damon heitti viskilasinsa päin seinää. Lasi hajosi satoihin pieniin osiin ja bourbon lasissa levisi pitkin seinää ja valui siitä lattialle. Kyyneleet yrittivät tulla silmiin. Damon tunsi kaiken tuskan, yksinäisyyden, Elenan menetyksen.
    Aina Stefan! Damon ajatteli vihaisena ja yksi kyynel vierähti pitkin hänen poskeaan. Hän oli päästänyt tunteensa valtaan, vaikka hän oli vannonut antavansa tunteiden pysyä poissa. Hän ei vain osannut hallita tunteitaan. Menetyksestä johtuva kärsimys vain sai Damonin vihaiseksi, hän ei osannut ilmaista sitä oikein.
    Seuraava, joka tuosta ovesta astuu sisään…, Damon ajatteli vihaisena. Oveen kuului koputus, mutta Damon seisoi vihaisena paikallaan. Ovi aukesi ja Damon kuuli askeleita, kun ovesta astui joku sisään.
    Askeleet olivat hentoja, hiljaisia, mutta vampyyri kuuli ne. Damon pystyi aistimaan sisään tulijasta huokuvan energian. Hän tunsi tuon henkilön.
     Damon kääntyi eikä edes miettinyt sitä, että hänen silmänsä olivat punaiset ja kyyneleet yrittivät valua pitkin poskia. Hän kääntyi ja pysähtyi. Hän pysähtyi kuin hän olisi osunut päin tiiliseinää. Se oli Elena! Nyt Damon tajusi miltä hän näytti. Itkevät silmät, kyyneleiset silmät…
    Elena katsoi Damonia osittain ihmeissään, ymmärtäväisenä ja elenamaisena. Hän piti kädessään päiväkirjastaan revittyä sivua jossa oli Damonin kirjoittama teksti. Elenan kasvoille levisi pieni hymy. Hänen silmänsä alkoivat vetistellä ja hymy tuli siitä, hymy yritti näyttää vahvalta ja kadottaa Elenan sisäisen tunteen. Elena katsoi nyt Damonia, ymmärtäväisenä.
’’Löysin viestisi’’, Elena sanoi hiljaa ja rauhallisena.
Damon katsoi Elenaa eikä miettinyt enää miltä hän näytti.
’’Rakastat minua!’’ Elena jatkoi.
Damon ei sanonut mitään tai liikahtanut. Hän vain seisoi siinä katse kiinnittyneenä Elenaan. Hän odotti Elenan puhuvan ja reagoivan, koska hän itse ei tiennyt mitä tehdä. Hän oli nyt haavoittuvainen. Elena näki nyt millainen hän oikeasti oli. Ilman minkäänlaista esitystä, vaivalla tehtyä väärää ulkokuorta. Elena näki nyt Damonin, oikean Damonin. Sellaisen, mikä hän oli ennen muuttumistaan. Damon ei välittänyt vaikka Elena näki todellisen hänet. Damon ei välittänyt nyt mistään. Hän vain seisoi ja tuijotti Elenaa.
    Toinen kyynel vierähti pitkin Damonin poskea. ’’Muistin kuinka kerroit jo aiemmin tunnustuksesi, mutta en uskonut sitä. Koska ulkokuoresi on,…tuollainen. Damon…’’, Elena sanoi ja hänenkin poskeaan pitkin valui kyynel. Kyyneleet eivät olleet surun aiheuttamia, vaan ilon. Sen ilon, että Damon tunnusti rakkautensa ja näytti oikean itsensä. Eihän viesti ollut ihan selvä, mutta Elena oli ymmärtänyt sen ja tiesi Damonin tietävän hänen ymmärtäneen sen.
     Elena melkein juoksi Damonin luo ja pudotti kädessä pitävänsä sivun lattialle. Hän juoksi Damonin luo ja halasi tätä. Halasi niin lujaa ja antoi Damonin aistia hänestä huokuvan energian. Damon ymmärsi: Elena tunsi samoin, vaikka ei sanonut sitä. Elena ei osannut sanoa sitä, koska hän ei ollut varma vielä – ei ollut varma kumpi on oikea - Damon vai Stefan.
    Elena antoi kyynelten valua pitkin poskiaan ja niin antoi Damonkin. He molemmat leijuivat nyt jossain muualla kuin maan päällä. Aivan kuin he saisivat olla keskenään, ei ketään muuta. Ei ketään häiritsemässä heitä, vain he kaksi.

    Elena ei halunnut koskaan päästää irti. Hänellä oli nyt hyvä olla, Damonin käsivarsilla. Elenaa ei olisi haitannut vaikka hän kuolisi nyt, koska hän sai olla Damonin kanssa. Tässä ja juuri nyt. Hän ei edes ajatellut Stefania. Stefania ei edes ollut tällä hetkellä olemassa. Ketään ei ollut. Elena joutui pakottautumaan maan pinnalle, koska hän kuuli Damonin äänen.

’’Elena…’’, Damon aloitti, mutta jätti lauseen kesken. Hän ei halunnut pilata ihanaa hetkeä. Hän ei ollut koskaan tuntenut tällaista. Ei edes ihmisenä, ei edes Katherinen kanssa. Damon irrotti Elenan itsestään jotta saisi nähdä tämän kasvot. Pitkin Elenan kasvoja vieri onnen kyyneleitä. Damon pyyhki hellästi kyyneleet Elenan kasvoilta ja painoi huulensa Elenan huulia vasten.
   Elena vastasi suudelmaan. Hän kietoi kätensä Damonin ympärille ja suuteli tätä takaisin. Jos hänellä äsken oli ollut mukava olla, nyt hänellä oli sata kertaa mukavampi olla! Vaikka nimi ”Stefan” käväisi Elenan mielessä, se ei kuitenkaan vaikuttanut Elenaan millään lailla.
   Kun kiihkeä suudelma vihdoin loppui, Elena katsoi Damonia silmiin. Hän ei edes aiemmin ollut nähnyt – ei ikinä – Damonin silmiä noin upeina. Elena hymyili Damonille niin iloisena ja onnellisena kuin ikinä pystyi ja painautui Damonia vasten. Vain tämä hetki, nyt ja aina. Elena ei halunnut päästää Damonista irti, ei ikinä! Jos joku irrottaisi hänet Damonista, hän saattaisi tappaa tämän!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Tiiliseinä ja musiikkia

Ensimmäinen tiiliseinä on siis valmis.

Ensin maalasin muropaketin pahvia sopivalla värillä, jonka jälkeen mittasin ja piirsin tiilet ja leikkasin ne irti. Toisena maalasin seinän valkoisella pariin otteeseen. Kun seinä olivat kuivuneet ja pienet tiilet leikattu alkoi pitkä työ liimata jokainen tiili paikalleen, yksitellen.
   Liimasin ensin isot tiilet ja, kun koko seinä oli täynnä aloin täyttämään noita "koloja" joihin tuli pienempiä paloja.
   Maalailin vielä tiiliä jotta saisin ne lyijykynän jäljet piiloon jotka eivät lähteneet kumittamalla. Minun täytyi piirtää tuolle maalatulle puolelle, koska toisella puolella lyijykynän jälki ei olisi näkynyt. Ja totta kai meni sitä maalia hieman noihin rakoihinkin ja niitä piti sitten vielä valkoisella paikkailla. Ja, koska siveltimeni on huono, sen "karvat" sojottivat melkein joka suuntaan ja maalia meni kaikkialle muualle kuin siihen kohtaan mihin piti.   
    Uurastuksen jälkeen seinä tuli kuin tulikin valmiiksi. Ja tässä teille siitä kuvaa:


























Älkää välittäkö ikkunoista näkyvää sotkua talon sisällä. En jaksanut alkaa jokaista tavaraa yhden kuvan takia siirtelemään.

Ja hieman sitä musiikkia.

Koska viimeinen lomapäivä, etsin käsiini muutaman biisin, joka voisi olla sopiva. Tai kuuntelin näitä jo paljon aikaisemmin, mutta jotenkin ajattelin, että ne voisi olla hyviä linkata nyt.

SHINee - Alarm Clock
Tuossa on linkki videoon jossa on englannin kieliset tekstit. Kuvitellaan, että tuo ero tarkoittaa eroa lomasta ja, että toivotaan, että herätyskello herättäisi painajaisesta jossa muka koulu olisi alkanut ja ero lomaan tullut. Ja silloin biisi sopisi tähän hetkeen.

SHINee - The Reason
Myös linkki videoon jossa on englannin kieliset tekstit. Tällä biisillä ei nyt mitään tiettyä sanomaa juuri tähän hetkeen ole, mutta on vain niin ihana ja saa minut aina kananlihalle. En osaa oikein tunteita kuvata millaiset tulee, kun kuuntelen tätä, mutta jotenkin haikeat. Ja on jotenkin sellainen olo, että ehkä joku pieni osa mieleni syvimmissä syövereissä ymmärsi tämän bisin sanat jo ennen kuin katsoin englannin kielisen tekstitetyn videon.


Translation:
I finally finished one brickwall for my Lundby-project. And then there are two songs from SHINee with link to english subtitled videos.