Joulukalenterificci - 23.12.

Nyt ollaan jo niin lähellä loppua!

------------------------------------------------------------------------------------------------------

Luku 23

           Aamuaurinko paistoi ja ihme, ettei naapureita näkynyt tai sitten he pysyttelivät tarkoituksellisesti sisällä. Näky olisi voinut saada kenet tahansa muun kiljumaan kauhusta ja juoksemaan pakoon, mutta Elenalle tämä oli jo melkein tuttua, vaikka hän ei tästä tykännytkään.    Stefan ja Bonnie saapuivat vasta Elenan huudettua ja huomasivat pihan kauheat tapahtumat. Stefan hyökkäsi heti Klausin kimppuun saadakseen tämän pois Jennan kimpusta. Bonnie otti kaikki voimansa käyttöön ja sai Katherinen tainnoksiin. Bonnie oli kuitenkin nyt heikossa kunnossa ja hädin tuskin pysyi pystyssä. Elena taas juoksi auttamaan Damonia, joka oli saanut puuvaarnan melkein sydämeensä. Elena oli Damonin luo apuna tässä sekasorrossa ja vetäisi puuvaarnan irti tämän rinnasta. Puu oli heikentänyt Damonia ja Elena tiesi, että ilman verta Damon ei pystyisi edes taistelemaan ihmistä vastaan. Hetken aikaa Elena epäröi, mutta tiesi myös, että Stefan tarvitsisi pian apua. Elena antoi ranteensa niin, että Damon saisi siitä juodakseen. Damon kuitenkin työnsi Elenan käden pois ja yritti nousta. Elena auttoi Damonin istumaan, mutta ei päästänyt tätä ennen kuin tämä oli saanut ravintoa. Hän antoi uudestaan ranteensa ja Damon yritti vastustella, mutta tarttui siitä kuitenkin kiinni iskien pitkät ja terävät kulmahampaansa ranteeseen.

      Bonnie yritti vetää Jennaa sisälle turvaan ja ihme kyllä kukaan ei estänyt - tai auttanut - häntä. Damon oli nyt voimissaan ja oli syöksynyt auttamaan Stefania ja Elena tuli auttamaan heikkoa Bonnieta. Kun Bonnie ja Elena saivat Jennan sohvalle, Elena juoksi etsimään jotain. Kohta hän tuli hopeaveitsen ja valkotammen tuhkan kanssa ja kastoi veitsen tuhkassa. Hän saattoi vain toivoa tämän auttavan. Kuolihan Elijahkin tällä tavoin, toivottavasti se ei riipu siitä tikarista, Elena ajatteli. Ulospäästyään Elena huomasi, että nyt myös Caroline oli Klausin kimpussa ja ainoat vahingoittuneet olivat Caroline, Stefan ja Damon, mutta Klaus ihan ehjänä ja vahingoittumattomana. Klaus ei edes kiinnittänyt huomiota Elenaan, joka juoksi häntä kohti ja löi hopeaveitsen tämän selkään. Veitsi upposi Klausin sydämeen ja hänen kasvonsa muuttuivat vihertäviksi ja verisuonet pullistuivat esiin ja koko ruumis jäykistyi. Klaus kaatui maahan eikä kukaan yrittänyt saada Klausista kiinni. Caroline, Stefan, Damon ja myös Elena katsoivat nyt kuollutta - tai kuollutta niin kauan, kun tikari pysyy paikallaan - maassa makaavaa Klausia.

        Elena mainitsi Stefanille Jennasta ja Stefan juoksi Elenan perässä sisään taloon. Damon katsoi hieman epäuskoisena, mutta Stefan pääsikin sisään. Caroline lähti myös kohti ovea, joten Damonin oli myös tultava. He kaikki pääsivät nyt sisään ilman ongelmia. Mikään ei estänyt vampyyreitäkään astumasta sisään, toisinkuin oli aiemmin estänyt Damonia.

       Jenna makasi sohvalla tajuttomana ja kaula veressä. Stefan tuli heti joukon läpi ja puraisi rannettaan terävillä kulmahampaillaan ja ranteesta alkoi vuotaa verta. Hän asetti kätensä Jennan suulle, jotta tämän suuhun valuisi verta ja toivottavasti Jenna myös joisi sitä. Alaric oli myös saapunut Gilbertien talolle ja juossut sisään, välittämättä pihalla makaavista vampyyreista. Melkein vihaisena hän työntyi joukon läpi, koska ei halunnut rakkaalleen juotettavan verta ja oli vihainen siitä, että Jennaa oli satutettu. Damon kuitenkin kääntyi ja esti käsillään Alaricin pääsyn eteenpäin. Nyt Alaric, Damon olkansa takaa, Bonnie, Caroline, Elena ja verta juottanut Stefan katsoivat ja toivoivat Jennan heräävän. Jenna nousi kuin nousikin hätkähtäen istumaan ja oli kuin aaveen nähnyt. Stefan siirtyi kauemmas, Damon siirtyi pois tieltä ja Elena sekä Alaric riensivät Jennan luo. Elena esti Jennan nousemisen ja painoi hellästi käsillään tämän takaisin makaamaan.

Joulukalenterificci - 22.12.

Pari lukua vielä jäljellä. Nopeasti on taas tämä aika vierähtänyt.

-----------------------------------------------------------------------------------------------

Luku 22

       ’’Matt! Odota!’’ Caroline huusi ja juoksi Mattin perään Mystic Grillillä. Stefan ja Bonnie istuivat pöydässä, josta Caroline juuri lähti, ja he molemmat hymyilivät.

’’Stefan?’’ Jenna Stefanin ja Bonnien luo ja kysyi.

’’Hei Jenna!’’ Bonnie tervehti heti.

’’Oliko Elena luonasi yötä?’’ Jenna kysyi ihmeissään.  Stefan vilkaisi ensin Bonnieen ja vasta sitten vastasi: ’’Oli.’’

Jenna hymyili helpottuneena vastauksen kuultuaan ja jatkoi matkaansa.

’’Elena ei siis ole vielä kotona’’, Bonnie totesi, kun Jenna oli ehtinyt tarpeeksi kauas. Stefan nyökkäsi ja he vilkaisivat vielä Carolinen ja Mattin suuntaan. He lähtivät, koska huomasivat Carolinen jääneen keskustelemaan Mattin kanssa ja tämä tuskin pian kaipaisi heitä.

        Elena juoksi minkä jaloistaan pääsi. Välillä hän vilkaisi taakseen, mutta ei pysähtynyt vaan jatkoi matkaansa. Hän oli uupunut ja hengitys oli jo vaikeaa, mutta hänen täytyi jaksaa, jotta hän saisi apua. Hänen päämääränsä oli suoraan kohti Stefanin asuntoa ja hän juoksisi niin kauan – niin lujaa kuin pystyi – kunnes saapuisi perille. Asunnolle päästyään Elena työnsi oven auki eikä pysähtynyt vieläkään. Vasta sisään kunnolla päästyään hän hiljensi vauhtiaan ja huusi: ’’Stefan!’’ Elena ehti olla sisällä hetken ja sai henkensä tasaannutettua, kun hän kuuli askelia. Pikaisesti hän kääntyi ympäri ääntä kohti.

           ’’Mitä?’’ Stefan sanoi hiljaa. Hän ja Bonnie jatkoivat hiljaa avonaisesta ovesta sisään ja Bonnie käveli tietysti Stefanin takana.

          Elena tuli nopeasti olohuoneesta ja pysähtyi. Hänen hiuksensa vielä liehuivat ja laskeutuivat hänen olalleen, kun hän juoksi olohuoneesta eteisen käytävään. ’’Stefan!’’ Elena kiljaisi ja juoksi halaamaan Stefania. Stefan kietoi kätensä Elenan ympärille, mutta ei hymyillyt. Elena siirtyi kauemmas ja kädet irtosivat hänen ympäriltään, nyt hän näki, ettei Stefan hymyillyt. ’’Mikä hätänä?’’ Stefan kysyi. Bonnie ja Stefan molemmat odottivat huolestuneina Elenan vastausta kysymykseen. Elena oli jo täysin unohtanut miksi oli talolle juossut, koska hän oli niin helpottunut Stefanin näkemisestä. Nyt hänen mieleensä kuitenkin tuli kaikki muistot takaisin mitä hänen kotonaan oli käynyt. ’’Damon!’’ Elena huudahti huolestuneesti. ’’Täh?’’ Bonnie sekä Stefan kysyivät yhteen ääneen. ’’Jeremy!’’ Elena huudahti vielä huolestuneemmin. ’’Klaus ja Katherine!’’ Elena huudahti selittäen Stefanille ja Bonnielle. Bonnie ja Stefan olivat sekaisin, eivätkä oikein ymmärtäneen Elenan puheita. ’’Meidän täytyy mennä kotiini!’’ Elena huusi ja juoksi jo ulos. ’’Tulkaa!’’

         Klaus nousi ylös ja yritti selvittää ajatuksiaan. Hän huomasi Elenan huoneen ikkunan olevan rikki ja sirpaleet ympäri huonetta. Seuraavaksi hän katsoi lattiaan ja huomasi ison verilammikon ja kiven siinä kohtaa missä hänen päänsä oli ollut. Nyt hän katsoi Jeremyn huoneeseen ja näki Jeremyn makaavan tajuttomana sängyllään. Hän lähti vihaisena kävelemään Elenan huoneesta alakertaan.

         Damon oli estellyt Katherinen pääsyä Elenan perään, mutta nyt hän lopetti ja he molemmat katsoivat avonaiselle ovelle päin. Klaus asteli ulos ja hän ei näyttänyt iloiselta. Damon nielaisi ja hän tiesi, että Klaus tiesi hänen heittäneen sen kiven ja siitä Klaus ei pitänyt. Klaus syöksyi Damonia kohti yli-inhimillisen nopeasti ja Katherine ymmärsi samalla nopeudella siirtyä sivuun. Damon makasi nyt maassa ja yritti nousta ylös, mutta Klaus esti sen. Klaus piteli kädessään tukevaa ja paksua, puunoksaa. Milloin hän tuon käteensä sai, Katherine ihmetteli, mutta kauaa hän ei ehtinyt mitään miettiä. Puuvaarnan terävä osa osoitti kohti Damonia ja Klaus jo liikutti kättään ja puuvaarna oli syöksymässä kohti Damonin sydäntä. Klaus kuitenkin keskeytti sivulta kuuluvan äänen takia:

’’Mitä täällä tapahtuu!? Damon!’’ kuului Jennan kauhistunut ja huolestunut huuto. Klaus, Damon ja Katherine katsoivat kaikki Jennaan. Damon siirsi päänsä ja katseensa kuitenkin Klausiin. Klaus ei aikaillut vaan iski puuvaarnan Damoniin ja nousi ylös. Jenna kauhistui ja näki, että Klaus syöksyi nyt häntä kohti epäinhimillisellä vauhdilla.

’’Eeeii!’’ kuului Elenan kauhistunut ja hieman itkuinen huuto vielä sivummalta.

Joulukalenterificci - 21.12.

Luku 21

       ’’Jenna?’’ kuului Elenan huuto talossa ja kohta hän juoksi ympäri alakertaa ja huusi epätoivoisemmin: ’’Jenna!?’’

Kun vastausta ei kuulunut, Elena katsoi ovella seisovaan Damoniin. Damon katsoi takaisin ja molempien mielessä kävi sama asia. Jenna - talon omistaja - on kuollut. Elena tajusi kokeilla ja  sanoi: ’’Tule sisään.’’

Damon ei kuitenkaan päässyt sisään. Elenahan asuu talossa ja hänellä pitäisi olla oikeus kutsua joku sisään, mutta sekään ei toiminut. Jäljelle jäi siis vain yksi vaihtoehto. Elena katsoi Damoniin ja huokaisi: ’’Jenna ei ole kuollut.’’

Talossa on oltava jokin taika, Elena ajatteli hieman iloisesti ja katseli ympärilleen. Yläkerrasta alkoi kuulua ensimmäisiä ääniä ja Elena suuntasi sinne.

          Elena kiipesi raput yläkertaan ja suuntasi huoneeseensa. Matka kuitenkin pysähtyi kuin seinään. ’’Klaus!’’ Elena huudahti kauhuissaan.

’’Tapaamme siis taas’’, Klaus sanoi ja hymyili ilkeästi.

Elena pohti miten Klaus olisi voinut päästä sisään, jos talossa olisi vampyyrien sisäänpääsyn esto-loitsu. Hän alkoi vilkuilla ympärilleen. Kaikki kunnossa, eikä mitään pengottu.  Lipaston laatikot paikoillaan, pienet tavarat hyllyjen päällä niille tarkoitetuilla paikoilla, sängynpeitteet siisti asetetut – niin kuin Elena ne aamulla oli laittanut. Elena vilkuili ympäri huonetta ja yritti keksiä jotakin syytä Klausin paikalla oloon, mutta ei löytänyt mitään vihiä. Ei ääntäkään. Elena näytti siltä kuin olisi sanomassa jotakin ja vähä väliä hän olikin aloittamassa, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään.

’’Mitä teet täällä?’’ Elena kysyi vihdoin uhmakkaasti.

’’Ystäväsi ei taida päästä sisään? Auttamaan sinua’’, Klaus hymyili omahyväisesti ja jättäen Elenan kysymyksen sikseen.

’’Anteeksi?’’

’’Saat auttaa minua ja, jos et’’, Klaus sanoi ja räväytti kylpyhuoneen oven auki, jossa Jeremyn huoneeseen johtava ovi oli auki ja näytti tämän huoneeseen. ’’Jeremy kärsii.’’

Elena katsoi kauhistuneena Jeremyn huoneeseen, jossa Jeremy ja Katherine istuivat sängyllä. Katherine piteli Jeremyä niin, ettei tämä päässyt karkuun. Jeremyn kaulassa oli puremajäljet ja alue oli yltä päältä veressä. Jeremy katsoi Elenaan kauhuissaan, mutta ei pystynyt sanomaan sanaakaan.

’’Joko Katherine tappaa Jeremyn, tai sinä luovutat minulle hieman vertasi’’, Klaus ehdotti.

Jeremy katsoi Elenaan ja yritti pudistella päätään hätäisesti.

       Damon oli alakerrassa ja kuuli kaiken, mutta ei päässyt apuun. Hän lähti pois ovelta etsimään ylöspääsyä Elenan huoneen ikkunaan.

       Klausin odottaessa Elenan reaktiota ikkuna räsähti rikki. Kukaan ei ehtinyt edes päätään kääntämään, kun kämmenen kokoinen kivi oli jo tärähtänyt Klausin päähän. Klaus makasi maassa ja Elena ei sen enempää miettinyt kuin lähti juoksemaan alas rappusia. Hän tiesi, että Jeremyä tuskin tapettaisiin ja Katherine lähtisi hänen peräänsä. Elena ehti ovelle asti, joka oli auki. Katherine oli lähtenyt hänen peräänsä – niin kuin Elena päättelikin - ja nopeudellaan hän sai Elenasta kiinni juuri ennen kuin tämä ehti ulos. Damon oli kuitenkin jo ovella vetäisten Elenan ulos. Katherine syöksyi perässä ja oli lähtemässä Elenan perään, mutta Damon esti sen. Damon viittilöi Elenan juoksemaan pois, niin pitkälle kuin jaksaa ja sen Elena teki.

Joulukalenterificci - 20.12.

Loppua lähestytään jo. Huomenna alkaa joululoma! Lauantaihin asti on kuitenkin vielä kiirettä, koska Lundbyn on oltava silloin valmis (ja enää ei onneksi paljoa ole tekemistä), joten joudutte päivityksiä odottamaan sinne lauantaille tai sunnuntaille.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Luku 20

        Aamuaurinko paistoi ikkunoista sisään ja Elena avasi silmänsä. Maassa makaamassa ja hänen päänsä… Damonin sylissä. Puoliksi vielä unisena Elena vain paransi asentoaan kunnes heräsi täysin. ,

’’Mitä…’’ Elena sanoi tokkuraisena.

’’En viitsinyt herättää illalla, kun nukahdit’’, Damon sanoi ja noustuaan ylös hän auttoi Elenankin ylös. ’’Ota takkisi ja lähdetään’’, Damon jatkoi. Elena teki työtä käskettyä ja nappasi takkinsa tuolin nojalta. Miten se tuossa oli, Elena ihmetteli ja käveli ovesta ulos, jonka Damon ihanasti avasi hänelle.

     Naista ei näkynyt talossa, koska hän oli lähtenyt jo aikaisin aamusta. Eihän hän koskaan siellä ole kuin tiettyinä päivinä tiettyyn aikaan.

       Ulkona oli kylmä ja maata peitti ohuen ohut valkoinen kerros lunta, olihan nyt jo talvi. Elena ja Damon joutuvat lähtä tarpomaan samaa polkua, mitä pitkin he edellisenä iltana tulivat. Paitsi nyt Elena ei kompastunut puunjuuriin tai muuhunkaan, koska näki nyt mihin astui. Vaikka hän olisikin meinannut kompastua, olisi Damon ollut ottamassa hänet kiinni. He pääsivät autolle, jonka luona Damon avasi Elenalle auton oven ja Elena vilautti hymyn kiitokseksi.

’’Mitä eilen illalla tapahtui?’’ Elena kysyi, kun Damon sai auton käyntiin.

’’Etkö muista?’’

’’Yhtä harmaata aluetta kuin se ilta jolloin tulin luoksesi.’’

           ’’Siis mitä etsit täältä?’’ Katherine tiedusteli.

’’Tiedät kyllä, Katerina’’, Klaus vastasi.

’’Etsit sitä jo Salvatoren asunnosta. Miksi se olisi täällä?’’ Katherine kysyi ja nousi sängyltä.

Hiljaisuuden keskellä Klaus päästi ilman keuhkoistaan äänekkäästi ja Elenan lipaston yksi laatikoista rävähti sängylle. Laatikossa kauniisti viikattuina olleet vaatteet lennähtivät osa sängylle ja osa pysyi laatikossa. Ja laatikon järjestys oli poissa.

’’Eikö löydy?’’ Katherine kysyi hieman ivailevaan sävyyn edelleen.

’’Ei!’’ Klaus huudahti vihaisena ja siirtyi seuraavalle laatikolle.

’’Ei voi…’’, Katherine sanoi aivan kuin hänen mielessään olisi jotain ja katsahti Klausiin. Ei voi, Katherine sanoi myös katseellaan. Klaus kääntyi Katherineen päin jättäen laatikon rauhaan ja molemmat kuulostelivat alakerran askelia.

’’Kukahan?’’ Klaus kysyi hymyillen pahaan sävyyn.

’’Jeremy.’’

Katherine ja Klaus tuijottivat hetken toisiinsa ja molemmat selvästi ajattelivat samaa pahaa suunnitelmaa. Ja molempien katseet kertoivat, että tuleva olisi hauskaa heille, muttei ehkä Jeremylle.

         ’’Käymme ensin siistimässä sinut’’, Damon kurvasi auton Elenan talon pihaan. Auto lipui hiljaa ja vihdoin pysähdyttyään Elena nousi autosta ja käveli ovelle. Toivottavasti Jenna ei ole kotona, Elena toivoi, avasi oven ja astui sisään. Damon seurasi pian perässä kuin koiranpentu. Kukaan ei tullut vastaan tai edes ihmetellyt kuka ovesta tuli. Tämä sai Elenan pelkäämään pahinta, koska talossa oli vielä hiirenhiljaista, vaikka Jeremyn pitäisi olla kotona.

’’En… pääse’’, Damon sanoi ihmetellen ja katsoi koiranpentumaisesti Elenaa. Elena kääntyi kuultuaan Damonin lauseen ja molempien kasvoilta paistoi epätoivo - ja kauhu.

Joulukalenterificci - 19.12.

Luku 19

        Elena seisoi melkein paikoillaan ja katsoi, kun nainen käveli huoneen toisessa päässä sijaitsevan pöydän taakse. ’’Damon. Kuka tämä nuori neito on?’’ nainen kysyi hennosti ja oli kävellyt Elenan luo ja tutki Elenan kasvonpiirteitä. ’’Elena Gilbert’’, Damon vastasi ja tiesi naisen tajuavan. ’’Kaksoisolento? Luulin ihmiskaksoisolennon elävän, olevan pelkkää ihmisten tyhjää puhetta’’, nainen vastasi hieman hämmästyneenä, vaikka vaikutti siltä, että nainen ei hämmästyisi mistään. Nainen käveli takaisin pöytänsä taakse istumaan tuolille.

 ’’Uskon, että Elijah, tai Klaus on päässyt Elenan mieleen’’, Damon selitti.

’’Tiesin, että tähän kaupunkiin on tullut jotain pahaa.’’

Elena oli hiljaa ja seurasi Damonin ja tuon naisen, joka ei edes kertonut nimeään, keskustelua. Nyt nainen nosti pöydälle kirjoja - vanhoja kirjoja. Samanlaisia kirjoja kuin Bonniella on ja siitä Elena tiesikin niiden olevan loitsukirjoja. Nainen alkoi tutkia kirjojaan ja käänteli sivuja ja selvästi etsi jotain.

           Nainen asetteli kynttilöitä lattialle kehäksi ja Elena sekä nainen olivat tuon kehän sisällä, mutta Damon sen ulkopuolella. Elena tunsi kuinka naisen kylmät kädet ottivat kiinni hänen päästään ja alkoi lausua jotakin. Hetkeä myöhemmin nainen katsahti Damoniin. Damon ymmärsi ja paljasti terävät kasvaneet kulmahampaansa ja iski ne ranteeseensa. Nainen otti Damonin kädestä kiinni ja valutti siitä hieman verta metalliseen astiaan. Kohta nainen otti terävän veitsen ja kiinni Elenan kädestä. Nainen viilsi Elenan käteen viillon ja valutti Elenan vertakin kulhoon. Nyt nainen sekoitti veret toisiinsa jollain puulusikan tapaisella. Nainen otti etu- ja keskisormeensa verta kulhosta ja piirsi niillä kuvion Elenan otsaan. ’’Ajatelkaa kuka voisi sotkeutua Elenan mieleen’’, nainen käski. Elena sulki silmänsä ja ajatteli niin kovaa kuin pystyi. Ja vaikutti siltä, että Damonkin sulki silmänsä ja ajatteli. Kohta Elenan silmät rävähtivät auki ja hän alkoi menettää tajuaan. Hän oli hetken sekaisin ja hoiperteli jotain, mutta lopulta siitä sai selvää: ’’Klaus!’’

’’Klausko sinun pääsi sisällä on’’, Damon kysyi, ja hän oli jo pitelemässä kaatunutta Elenaa.

Elena yritti omin avuin nousta pystyyn ja pääsikin. Damon seisoi varmuuden vuoksi Elena takana, ottamassa kiinni mikäli Elena lysähtää taas maahan. ’’Klaus…Tässä voi mennä jonkin aikaa’’, nainen tiesi ja kaivoi joitain yrttejä esiin.

      ’’Luulitko todella, että Elenan mieleen sotkeutuminen auttaisi?’’ Katherine sanoi ivailevaan sävyyn loikoillessaan sohvalla ja joi Damonin kallista viskiä. ’’Luuletko todella, että Salvatoren veljien taloon sotkeutuminen oli hyvä idea’’, Klaus vastasi yhtä ivailevasti.