New start for Elena, or is it?

Ja uusi osa tähän ficciini. Aiemmat osat löydät tuolta tunnisteista kohdasta: 'Tarinat' ja 'Vampyyripäiväkirjat' ja vielä aiempiin löytyy linkki ensimmäisestä täällä julkaisemastani ficistä tuonne vanhan blogini puolelle.

Tämän jälkeen tulee enää vain yksi osa ja sitten se on tämän ficin loppu. Ellen joskus kirjoita jatkoa. Eli jatkolle on mahdollisuudet. ;)

Samalla, kun luet tätä ficciäni niin jotta pääset oikeaan tunnelmaan kannattaa kuunnella nämä kaksi biisiä, tässä järjestyksessä. (ainakin minun luku tahtiani, kun ensimmäinen biisi loppuu ja vaihtaa jälkimmäiseen, vaihdos tulee juuri sopivaan kohtaan)

Alexander Rybak - Abandoned
Alexander Rybak - Dare I say

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Uneton yöllä, yritän unohtaa uskoni meihin. Miksen saa itseäni uskomaan ettet ole se oikea minulle? Saan olla vapaa sinusta, ainoa ongelma on, etten halua olla vapaa sinusta! En halua olla hylätty, mutta en halua langettaa kirousta sinulle, vahinko on kyllä jo käynyt. En halua tuntea oloani yksinäiseksi! En halua uskotella itselleni enää, että olen yhä se sama, joka ennen olin. En halua kohdata totuutta… En halua olla hylätty! En halua heittää ikuista nuoruuttani hukkaan. Yritit tukahduttaa esityksilläsi, ja minä uskoin pinnalliseen romanssiin. Yritin kyllä suojautua, mutta yritit silti saada minut kiinni. Koko ajan piilotit yksinäisyyden, koska et uskonut kieroutunutta sotkuani.

    Damon heitti viskilasinsa päin seinää. Lasi hajosi satoihin pieniin osiin ja bourbon lasissa levisi pitkin seinää ja valui siitä lattialle. Kyyneleet yrittivät tulla silmiin. Damon tunsi kaiken tuskan, yksinäisyyden, Elenan menetyksen.

    Aina Stefan! Damon ajatteli vihaisena ja yksi kyynel vierähti pitkin hänen poskeaan. Hän oli päästänyt tunteensa valtaan, vaikka hän oli vannonut antavansa tunteiden pysyä poissa. Hän ei vain osannut hallita tunteitaan. Menetyksestä johtuva kärsimys vain sai Damonin vihaiseksi, hän ei osannut ilmaista sitä oikein.

    Seuraava, joka tuosta ovesta astuu sisään…, Damon ajatteli vihaisena. Oveen kuului koputus, mutta Damon seisoi vihaisena paikallaan. Ovi aukesi ja Damon kuuli askeleita, kun ovesta astui joku sisään.

    Askeleet olivat hentoja, hiljaisia, mutta vampyyri kuuli ne. Damon pystyi aistimaan sisään tulijasta huokuvan energian. Hän tunsi tuon henkilön.

     Damon kääntyi eikä edes miettinyt sitä, että hänen silmänsä olivat punaiset ja kyyneleet yrittivät valua pitkin poskia. Hän kääntyi ja pysähtyi. Hän pysähtyi kuin hän olisi osunut päin tiiliseinää. Se oli Elena! Nyt Damon tajusi miltä hän näytti. Itkevät silmät, kyyneleiset silmät…

    Elena katsoi Damonia osittain ihmeissään, ymmärtäväisenä ja elenamaisena. Hän piti kädessään päiväkirjastaan revittyä sivua jossa oli Damonin kirjoittama teksti. Elenan kasvoille levisi pieni hymy. Hänen silmänsä alkoivat vetistellä ja hymy tuli siitä, hymy yritti näyttää vahvalta ja kadottaa Elenan sisäisen tunteen. Elena katsoi nyt Damonia, ymmärtäväisenä.

’’Löysin viestisi’’, Elena sanoi hiljaa ja rauhallisena.

Damon katsoi Elenaa eikä miettinyt enää miltä hän näytti.

’’Rakastat minua!’’ Elena jatkoi.

Damon ei sanonut mitään tai liikahtanut. Hän vain seisoi siinä katse kiinnittyneenä Elenaan. Hän odotti Elenan puhuvan ja reagoivan, koska hän itse ei tiennyt mitä tehdä. Hän oli nyt haavoittuvainen. Elena näki nyt millainen hän oikeasti oli. Ilman minkäänlaista esitystä, vaivalla tehtyä väärää ulkokuorta. Elena näki nyt Damonin, oikean Damonin. Sellaisen, mikä hän oli ennen muuttumistaan. Damon ei välittänyt vaikka Elena näki todellisen hänet. Damon ei välittänyt nyt mistään. Hän vain seisoi ja tuijotti Elenaa.

    Toinen kyynel vierähti pitkin Damonin poskea. ’’Muistin kuinka kerroit jo aiemmin tunnustuksesi, mutta en uskonut sitä. Koska ulkokuoresi on,…tuollainen. Damon…’’, Elena sanoi ja hänenkin poskeaan pitkin valui kyynel. Kyyneleet eivät olleet surun aiheuttamia, vaan ilon. Sen ilon, että Damon tunnusti rakkautensa ja näytti oikean itsensä. Eihän viesti ollut ihan selvä, mutta Elena oli ymmärtänyt sen ja tiesi Damonin tietävän hänen ymmärtäneen sen.

     Elena melkein juoksi Damonin luo ja pudotti kädessä pitävänsä sivun lattialle. Hän juoksi Damonin luo ja halasi tätä. Halasi niin lujaa ja antoi Damonin aistia hänestä huokuvan energian. Damon ymmärsi: Elena tunsi samoin, vaikka ei sanonut sitä. Elena ei osannut sanoa sitä, koska hän ei ollut varma vielä – ei ollut varma kumpi on oikea - Damon vai Stefan.

    Elena antoi kyynelten valua pitkin poskiaan ja niin antoi Damonkin. He molemmat leijuivat nyt jossain muualla kuin maan päällä. Aivan kuin he saisivat olla keskenään, ei ketään muuta. Ei ketään häiritsemässä heitä, vain he kaksi.

    Elena ei halunnut koskaan päästää irti. Hänellä oli nyt hyvä olla, Damonin käsivarsilla. Elenaa ei olisi haitannut vaikka hän kuolisi nyt, koska hän sai olla Damonin kanssa. Tässä ja juuri nyt. Hän ei edes ajatellut Stefania. Stefania ei edes ollut tällä hetkellä olemassa. Ketään ei ollut. Elena joutui pakottautumaan maan pinnalle, koska hän kuuli Damonin äänen.

’’Elena…’’, Damon aloitti, mutta jätti lauseen kesken. Hän ei halunnut pilata ihanaa hetkeä. Hän ei ollut koskaan tuntenut tällaista. Ei edes ihmisenä, ei edes Katherinen kanssa. Damon irrotti Elenan itsestään jotta saisi nähdä tämän kasvot. Pitkin Elenan kasvoja vieri onnen kyyneleitä. Damon pyyhki hellästi kyyneleet Elenan kasvoilta ja painoi huulensa Elenan huulia vasten.

   Elena vastasi suudelmaan. Hän kietoi kätensä Damonin ympärille ja suuteli tätä takaisin. Jos hänellä äsken oli ollut mukava olla, nyt hänellä oli sata kertaa mukavampi olla! Vaikka nimi ”Stefan” käväisi Elenan mielessä, se ei kuitenkaan vaikuttanut Elenaan millään lailla.

   Kun kiihkeä suudelma vihdoin loppui, Elena katsoi Damonia silmiin. Hän ei edes aiemmin ollut nähnyt – ei ikinä – Damonin silmiä noin upeina. Elena hymyili Damonille niin iloisena ja onnellisena kuin ikinä pystyi ja painautui Damonia vasten. Vain tämä hetki, nyt ja aina. Elena ei halunnut päästää Damonista irti, ei ikinä! Jos joku irrottaisi hänet Damonista, hän saattaisi tappaa tämän!