Eli nyt tulee viimeinen osa tähän ficciin. Mutta tätä pystyn jatkamaan mikäli joskus haluan ja, jos lukijat haluavat. ;) Koska muutama asia jää tavallaan selittämättä, niin on hyvä pohja, jos aion joskus jatkaa tätä.
Kokosin tähän nyt suorat linkit jokaiseen osaan. Jos haluat vaikkapa lukea edelliset osat ensin, mikäli et ole niitä lukenut tai et muista niitä.
1. osa, 2. osa, 3. osa, 4. osa, 5. osa, 6. osa
Mutta älkää huolestuko. Minulla on yksi ficci valmiiksi kirjoitettuna koneella tallessa. Idea siihen vain iski sen tauon aikana, kun edelliseen blogiin ei päässyt mitään postailemaan. Mutta nyt, kun tämä ficci loppuu, voin julkaista sen. Ja sitten olisi yksi jota edellisessä blogissa jo aloitin, mutta tämän ficin takia jätin tauolle. Joten siihen sitte palataan, kun seuraava ficcini loppuu ja saan kirjoitettua sitä lisää.
Näitä ficcejähän on varmasti kiva nyt Vampyyripäiväkirjojen tauon aikana lueskella. Ensi kuussa päästään sitten nauttimaan Vampyyripäiväkirjojen uusia 4. kauden jaksoja. (Amerikan tahtiin katsovat siis)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Stefan yritti etsiä jotakin tiedonlähdettä jolla hän saisi
yhteyden Sageen. Hän ei kuitenkaan löytänyt. Hän selvästi yritti pitää matalaa
profiilia. Stefan oli juuri lähtenyt Mystic Grilliltä, kun hän avasi oven ja
Sage oli juuri tulossa sisään.
’’Stefan Salvatore’’, Sage sanoi sukunimen samalla tavalla
kuin Rebekah sen lausuisi.
’’Miten olet elossa? Esther teki loitsun, mutta hänhän
halusi vampyyrien kuolevan’’, Stefan sanoi suoraan ja käveli Sagea kohti niin,
että tämä joutui peruuttamaan ja he molemmat seisoivat pihalla.
’’Hän halusi minun hoitavan yhden asian. Hän tiesi minun
olleen vihainen Finnin kuolemasta joten se oli helppoa’’, Sage aloitti. ’’Minun
pitäisi tappaa Klaus. Hän on se pahin alkuperäisistä.’’
Esther oli todella
hyvä äiti, kun halusi lastensa kuolevan, Stefan ajatteli sarkastisesti.
’’Mikset sitten ole tehnyt niin?’’
Sage hymyili. ’’En voi.’’
Stefan katsoi hieman
epäilevästi naista. Sage avasi suunsa ja hymy muuttui totiseksi ilmeeksi:
’’Koska tapettuani Klaus, minä kuolen. Kuten itse mainitsit, Esther halusi koko
vampyyri verilinjojen kuolevan. Ei hän voisi minua eloon jättää.’’
’’Jos tapat Klausin, me kaikki kuolemme.’’
’’Ennen sitä, kun tapan Klausin, haluan pitää hauskaa.
Satutko tietämään missä Damon on? Viimeksi tavatessamme meillä oli todella
hauskaa’’, Sagen ääni muuttui leikkisäksi. ’’Tai miksei toinen Salvatoren
veljeksistäkin kävisi’’, Sage sanoi ja oli siirtynyt todella lähelle Stefania.
Stefanin olo oli hieman epämukava. Sage liikutteli sormeaan Stefanin rinnan
päällä, kunnes Stefan otti hänen ranteestaan kiinni. ’’Olen Elenan kanssa’’,
Stefan sanoi uhmakkaasti ja lähti.
Joku irrotti Elenan otteen Damonista ja veti tätä kauemmas.
Elena oli jo valmis hyökkäämään vihaisena sen kimppuun, joka keskeytti hänen
ihanan olonsa. Mutta hän huomasikin Damonin itse irrottavan hänet.
Elena katsoi
ihmetellen Damonia, mutta tajusi kääntyä, tunnettuaan jonkun olevan hieman
kauempana hänen takanaan.
Bonnie. Bonnie oli
tullut ovesta sisään, mutta Elena ei ollut tajunnut mitään. Hän oli ollut liian
kiintynyt Damoniin, ettei edes tajunnut mitä ympärillä tapahtui.
’’Sinun piti tavata minut Mystic Grillillä yli puoli tuntia
sitten. Jokin sisälläni kertoi, että olet täällä’’, Bonnie sanoi. Hän tuijotti
tuomitsevasti ja pettyneenä Elenaa. Hän ei sanonut muuta, eikä tehnyt muuta,
hän vain kääntyi pois ja lähti.
Elena kääntyi
katsomaan Damonia. ’’Minun pitäisi pyytää Bonnieta olemaan hiljaa
näkemästään’’, Elena sanoi katsoen Damonia silmiin.
Damon katsoi Elenaa hetken kunnes avasi suunsa: ’’Häpeätkö
sitä, että olet kanssani?’’
’’Damon…’’, Elena sanoi hyvin hiljaa ja häpeissään.
’’Sinun pitäisi ensin päättää haluatko olla minun vai
Stefanin kanssa. Annat ristiriitaisia signaaleja. Kun päätät olla Stefanin
kanssa, haluatkin olla minun kanssani. Kun olet minun kanssani, häpeät sitä.
Elena Gilbert, en tiedä mikä sinua vaivaa. Leikkisi satuttavat sekä minua että
veljeäni’’, Damon sanoi hyvin tylysti, mikä sai Elenan melkein itkemään. Nyt
surusta ja siitä, että hän tiesi tekevänsä pahaa veljeksille. Mutta hän
tarvitsisi lohtua, ymmärrystä, koska hän oli vielä kesken päätöksensä kanssa.
Damonin
näkeminen, kun hän lähti, sai Elenan tuntemaan olonsa yksinäiseksi. Vaikka
Elena tiesi voivansa palata Stefanin syliin, hän ei tuntenut enää saavan siitäkään
lohtua. Mitä hänelle oli tapahtumassa? Hän oli rakastunut Damoniin.
Silmittömästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti