The endless war, who is it for?

Tämän Vampyyripäiväkirjat-ficin kirjotin jo kesällä, kun sain idean. Tämän piti olla lyhyt kerralla julkaistava, mutta kuinkas kävikään. Innostuin vähän alkuperäiseen lisäilemään ja sainkin neljä sivullista tekstiä (wordissa). :D Joten julkaisen siis pätkissä. Ja tässä teille ensimmäinen osa.
  
Infoa:
Tämä perustuu siis Vampyyripäiväkirjat-tv-sarjaan, mutta myös hieman Vampyyripäiväkirjat-kirjoihin. Tässä ei erityisemmin selitellä henkilöistä, koska tämä perustuu jo kirjoihin ja sarjaan.
   Meredith on kirjoista, eli teini-ikäinen (sarjassa aikuinen). Bonnien luonne on enemmän kirjoista otettua.

Translation:
This is my The Vampire Diaries-fanfiction. I'm not translating it. 

--------------------------------------------------------------------------------------------

Aurinko oli jo aloittanut laskemisensa ja pian metsässä olisi pilkkopimeää. Oli talvi ja lunta oli joka puolella monta senttimeriä. Mattin, Bonnien ja Meredithin lumessa liikkuminen oli hyvin vaivalloista, koska lumi hidasti matkaa rutkasti ja vei voimia. He olivat kulkeneet jo hyvän tovin ja kaikki alkoivat olla jo jäässä ja väsyneitä eikä kukaan jaksaisi enää metriäkään. Mutta Meredith hoki Mattille ja Bonnielle, että Salvatoren asuntolalle ei pitäisi olla enää pitkä matka ja, jos he pysähtyisivät, he jäätyisivät kuoliaaksi. Tämä sai muut jatkamaan kaikesta väsymyksestä, kosteudesta ja kylmyydestä huolimatta matkaansa.

      Bonnie, joukon heikoimpana lenkkinä, lysähti lumeen vähä väliä ja Matt sekä Meredith joutuivat puoliksi kantamaan Bonnieta saadakseen tämän jatkamaan. ’’En jaksa pidemmälle’’, Bonnie vaikeroi. Nälkä, jano ja kylmä vaikuttivat häneen eniten.

      ’’Matt, onko kännykässäsi jo kenttää?’’ Meredith kysyi, kun he pysähtyivät. Kauaksi aikaa he eivät voineet pysähtyä, mutta siksi aikaa, että Matt saisi puhelimensa esiin. Matt sai kömpelösti kännykkänsä taskustaan hänen melkein jäätyneillä sormillaan. ’’On!’’ Matt huudahti iloisena ja Meredith sekä Bonniekin havahtuivat.

       ’’Kenelle olisi järkevintä soittaa?’’ Matt kysyi ja yritti saada puhelinnumeroluettelonsa esiin. ’’Stefan auttaa Elenaa, joten heille on aivan turha soittaa’’, Meredith pohti pitäen samalla Bonnieta pystyssä. ’’Damon’’, Bonnie sanoi uuvuksissaan. Matt ja Meredith vilkaisivat häneen ihmeissään, mutta Meredithin viittoessa Matt valikoi nopeasti Damonin numeron kännykästään.

       ’’Se soi’’, Matt sanoi tytöille. ’’Damon? Tarvitsemme apuasi’’, Matt kiirehti sanomaan puhelimeen. ’’Missä olemme?’’ Matt kysyi Meredithiin katsoen kuunneltuaan ensin puhetta puhelun toisesta päästä. Meredith viittoi käsillään ja etsi jonkinlaista merkkiä josta Damon heidät löytäisi.

     ’’Kolmen kilometrin päässä Salvatoren asuntolalta katsottuna länteen’’, Bonnie sanoi taas melkein poissa olevalla äänellä. Matt vilkaisi ihmeissään melkein pyörryksissä olevaan Bonnien, joka pysyi pystyssä vain Meredithin avulla ja hereillä tahdonvoimansa avulla. Meredith viittoi taas käsillään. Matt kertoi, puhelimeen heidän olinpaikkansa, ja selitettyään tilanteen Damon kuulemma oli sanonut olevansa siellä pika puoliin.

     Kumpikaan ei enää muistanut kysyä Bonnielta mistä hän tiesi heidän olinpaikkansa, koska he yrittivät pitää Bonnien ja itsensä lämpiminä. He eivät uskaltaneet lähteä liikkeelle, koska jos he menisivät väärään suuntaan, Damon ei ehkä löytäisi heitä.

     Ei kulunut kuin muutama minuutti ja Damon saapui jo paikalle. ’’Ota Bonnie’’, Meredith sanoi pikaisesti ja tyrkkäsi Bonnien Damonille. ’’Ota hänet ja vie asuntolalle ja tee kaikkesi saadaksesi hänet lämpimäksi ja kuntoon’’, Meredith jatkoi yhä. ’’Me tulemme perässä, kunhan kerrot minne suuntaan meidän pitäisi tulla’’, yhä vain Meredith puhui.

    Damonin kerrottua tien, hän katosi Bonnie sylissään ja Matt sekä Meredith lähtivät kompuroimaan Damonin viittomaan suuntaan.