Delena-pohjainen ja ehkä hieman lyhyt. Mutta vähän lukemista teille. Olisi kiva kuulla mielipiteenne. :)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sinulle, vain sinulle
Ovi
avautuikin itsestään, kun Elena koputti siihen. Hetken aikaa Elena ihmetteli,
mutta päätti sitten työntää oven auki ja astua sisään. Talon sisustus oli tumma
ja huonekalutkin tummaa puuta. Valoa eteiseen toivat seinillä palavat lampetit.
Ulko-ovesta astuttiin pitkään käytävään ja muutaman metrin päässä ovesta oli
oikealla ison olohuoneen oviaukko. Hieman edessäpäin yhä oikealla, olivat
rappuset jotka johtivat yläkertaan. Elena huhuili Stefania, mutta ei kuullut
vastausta. Hetken Stefanin huhuilun jälkeen Elena huhuili Damonia. Taaskaan ei
vastausta. Elena meni rappuset ylös ja käveli Stefanin huoneeseen. Yhä
samanlainen tumma sisustus jatkui täälläkin. Ainoastaan sängynpeitto ja tyynyt
olivat vaalean beigejä ja silkkisen pehmeitä. Elena löysi työpöydältä kuvan.
Kuvassa oleva tyttö näytti aivan häneltä, mutta se ei ollut Elena. Elena
tunnisti kuvan olevan vuodelta 1864, ja kuvassa oli hänen kaksoisolentonsa
Katherine.
’’Elena?’’ kuului Stefanin ääni alakerrasta ja Elena juoksi alas.
’’Stefan! Missä olit? Pyysit minut tänne, mutta en nähnyt sinua tullessani’’,
Elena sanoi huolestuneesti ja seisoi muutaman metrin päässä Stefanista.
’’Niin…pyysinkin sinut tänne’’, Stefan sanoi ja jatkoi, ’’Elena, olen hyvin
pahoillani.’’ Elena katsoi Stefaniin ja näki, kuinka Stefanin kasvot
muuttuivat. Stefanin silmät muuttuivat verenpunaisiksi ja silmien alta tulivat
verisuonet pintaan. Huulet vetäytyivät pois hampaiden tieltä ja paljastivat veitsenterävät
ja kasvaneet kulmahampaat. Elena ei edes ehtinyt tajuamaan mitä tapahtui, kun
hän tunsi jo Stefanin hampaiden puhkaisseen hänen kaulansa. Vaikka kuinka Elena
työnsi Stefania pois kimpustaan, oli hän liian vahva. Kipu oli valtava, ja
Elena tunsi verensä virtaavan ulos kehostaan. Muutaman sekunnin kuluttua Elena
tunsi pyörtyvänsä ja yhtäkkiä kaikki olikin mennyt pimeäksi.
Elena
oli jo kauan aikaa tiennyt, mikä Stefan oli, mutta ei koskaan ollut uskonut Stefanin
olevan se, joka aikoo tappaa hänet. Hän oli aina uskonut, että jos joku, niin
Damon hänet tappaa.
Elena
avasi silmänsä ja huomasi makaavansa talon lattialla. Hän ei ollutkaan kuollut.
’’Elena? Mitä on tapahtunut?’’ Damon kysyi huolestuneesti ja auttoi Elenan
ylös. Damon huomasi puremäjäljet Elenan kaulassa ja viha virtasi hänen
kehoonsa. ’’Kuka tämän teki?’’ Damon kysyi. Elena sai kivusta huolimatta
vastattua: ’’Stefan.’’ Damon katsoi epäilevästi Elenaan, mutta uskoi, ettei
Elena valehtele. Damon siirsi Elenan pähkinänruskeat hiukset pois kasvoilta.
’’Stefanko tämän teki?’’ Damon kysyi, Elena nyökkäsi vastaukseksi. Kun Damon
oli auttanut Elenan sohvalle istumaan, kuului ulko-oven avausääni. Molemmat
vilkaisivat taakseen ja näkivät kuka ovesta oli tullut, Stefan. Ilman sen
enempiä mietteitä Damon syöksyi Stefania kohti, otti tätä kurkusta toisella
kädellään ja työnsi seinää vasten niin lujaa, että taulutkin putosivat
lattialle. ’’Miten saatoit tehdä noin Elenalle!’’ Damon huusi. Stefan vilkaisi sohvalla
istuvaan Elenaan ja sen jälkeen Damoniin. ’’Klaus antoi varoituksen’’, Stefan
sanoi tyynen rauhallisesti, tarttui Damonin ranteeseen, väänsi sitä ja paiskasi
vuorostaan Damonin seinää vasten.
Elena
oli yhä sokissa ja vain tuijotti tuota vampyyriveljesten tappelua. Stefan
hyökkäsi Elenan kimppuun ja silloin Damon suuttui. Damon hyökkäsi ja sai Elenan
irti Stefanin otteesta. Elena lennähti lattialle ja huomasi Stefanin hyökkäävän
Damonia kohti yli-inhimillisellä vauhdilla puuvaarna kädessään. Elena ei
ajatellut vaan nappasi maasta rikkoutuneen tuolinjalan ja juoksi keskelle
veljesten tappelua. Damon otti Elenasta kiinni, kun tämä meinasi pyörtyä
tajuttuaan mitä oli tehnyt. Stefan makasi maassa Elenan työntämä puinen
tuolinjalan pala uponneena sydämeensä. Stefan oli kuollut. Damonkaan ei ollut
uskoa silmiään. ’’Elena…Mitä sinä menit tekemään?’’ Damon sanoi melkein
itkuisella äänellä.
’’Elena!’’ Damon huusi ja juoksi sillalla seisovan Elenan viereen. Oli
ilta ja valoa sillalle toi vain taivaalla loistava kuu. ’’Tiedän, että siitä on
jo aikaa, kun tapoin Stefanin, mutta en ole päässyt sen yli’’, Elena sanoi
tuijottaen veteen. ’’Pääset vielä sen yli ja voimme olla yhdessä’’, Damon sanoi
ja käänsi Elenan katsomaan itseään. ’’Ei. En pääse siitä yli’’, Elena vastasi.
Damon etsi kuin oikotietä Elenan silmistä. Elena huomasi Damonin suutelevan
häntä, mutta Elena työnsi Damonin pois ja sanoi: ’’Damon...Emme voi olla
yhdessä. Rakastan yhä Stefania.’’ Damon katsoi hieman surullisena, kun Elena
vain käveli pois. Damon jäi yksin sillalle seisomaan ja kylmä iltatuuli
liikutti hänen hiuksiaan. Kuinka Elena pystyi torjumaan tuon komean ja
karismaattisen vampyyrin, jonka takia Elena tappoi jopa oman poikaystävänsä?