Sinulle, vain sinulle

Tässä tälläinen TVD-ficci, jonka siirsin vanhasta blogistani. Tämä on koulussa käsin kirjoitettu ja kirjoitin sen vain koneelle saadakseni sen julkaistua.
   Delena-pohjainen ja ehkä hieman lyhyt. Mutta vähän lukemista teille. Olisi kiva kuulla mielipiteenne. :)

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sinulle, vain sinulle

              Ovi avautuikin itsestään, kun Elena koputti siihen. Hetken aikaa Elena ihmetteli, mutta päätti sitten työntää oven auki ja astua sisään. Talon sisustus oli tumma ja huonekalutkin tummaa puuta. Valoa eteiseen toivat seinillä palavat lampetit. Ulko-ovesta astuttiin pitkään käytävään ja muutaman metrin päässä ovesta oli oikealla ison olohuoneen oviaukko. Hieman edessäpäin yhä oikealla, olivat rappuset jotka johtivat yläkertaan. Elena huhuili Stefania, mutta ei kuullut vastausta. Hetken Stefanin huhuilun jälkeen Elena huhuili Damonia. Taaskaan ei vastausta. Elena meni rappuset ylös ja käveli Stefanin huoneeseen. Yhä samanlainen tumma sisustus jatkui täälläkin. Ainoastaan sängynpeitto ja tyynyt olivat vaalean beigejä ja silkkisen pehmeitä. Elena löysi työpöydältä kuvan. Kuvassa oleva tyttö näytti aivan häneltä, mutta se ei ollut Elena. Elena tunnisti kuvan olevan vuodelta 1864, ja kuvassa oli hänen kaksoisolentonsa Katherine.

              

                ’’Elena?’’ kuului Stefanin ääni alakerrasta ja Elena juoksi alas. ’’Stefan! Missä olit? Pyysit minut tänne, mutta en nähnyt sinua tullessani’’, Elena sanoi huolestuneesti ja seisoi muutaman metrin päässä Stefanista. ’’Niin…pyysinkin sinut tänne’’, Stefan sanoi ja jatkoi, ’’Elena, olen hyvin pahoillani.’’ Elena katsoi Stefaniin ja näki, kuinka Stefanin kasvot muuttuivat. Stefanin silmät muuttuivat verenpunaisiksi ja silmien alta tulivat verisuonet pintaan. Huulet vetäytyivät pois hampaiden tieltä ja paljastivat veitsenterävät ja kasvaneet kulmahampaat. Elena ei edes ehtinyt tajuamaan mitä tapahtui, kun hän tunsi jo Stefanin hampaiden puhkaisseen hänen kaulansa. Vaikka kuinka Elena työnsi Stefania pois kimpustaan, oli hän liian vahva. Kipu oli valtava, ja Elena tunsi verensä virtaavan ulos kehostaan. Muutaman sekunnin kuluttua Elena tunsi pyörtyvänsä ja yhtäkkiä kaikki olikin mennyt pimeäksi.

                Elena oli jo kauan aikaa tiennyt, mikä Stefan oli, mutta ei koskaan ollut uskonut Stefanin olevan se, joka aikoo tappaa hänet. Hän oli aina uskonut, että jos joku, niin Damon hänet tappaa.

                 Elena avasi silmänsä ja huomasi makaavansa talon lattialla. Hän ei ollutkaan kuollut. ’’Elena? Mitä on tapahtunut?’’ Damon kysyi huolestuneesti ja auttoi Elenan ylös. Damon huomasi puremäjäljet Elenan kaulassa ja viha virtasi hänen kehoonsa. ’’Kuka tämän teki?’’ Damon kysyi. Elena sai kivusta huolimatta vastattua: ’’Stefan.’’ Damon katsoi epäilevästi Elenaan, mutta uskoi, ettei Elena valehtele. Damon siirsi Elenan pähkinänruskeat hiukset pois kasvoilta. ’’Stefanko tämän teki?’’ Damon kysyi, Elena nyökkäsi vastaukseksi. Kun Damon oli auttanut Elenan sohvalle istumaan, kuului ulko-oven avausääni. Molemmat vilkaisivat taakseen ja näkivät kuka ovesta oli tullut, Stefan. Ilman sen enempiä mietteitä Damon syöksyi Stefania kohti, otti tätä kurkusta toisella kädellään ja työnsi seinää vasten niin lujaa, että taulutkin putosivat lattialle. ’’Miten saatoit tehdä noin Elenalle!’’ Damon huusi. Stefan vilkaisi sohvalla istuvaan Elenaan ja sen jälkeen Damoniin. ’’Klaus antoi varoituksen’’, Stefan sanoi tyynen rauhallisesti, tarttui Damonin ranteeseen, väänsi sitä ja paiskasi vuorostaan Damonin seinää vasten.

                Elena oli yhä sokissa ja vain tuijotti tuota vampyyriveljesten tappelua. Stefan hyökkäsi Elenan kimppuun ja silloin Damon suuttui. Damon hyökkäsi ja sai Elenan irti Stefanin otteesta. Elena lennähti lattialle ja huomasi Stefanin hyökkäävän Damonia kohti yli-inhimillisellä vauhdilla puuvaarna kädessään. Elena ei ajatellut vaan nappasi maasta rikkoutuneen tuolinjalan ja juoksi keskelle veljesten tappelua. Damon otti Elenasta kiinni, kun tämä meinasi pyörtyä tajuttuaan mitä oli tehnyt. Stefan makasi maassa Elenan työntämä puinen tuolinjalan pala uponneena sydämeensä. Stefan oli kuollut. Damonkaan ei ollut uskoa silmiään. ’’Elena…Mitä sinä menit tekemään?’’ Damon sanoi melkein itkuisella äänellä.

                 ’’Elena!’’ Damon huusi ja juoksi sillalla seisovan Elenan viereen. Oli ilta ja valoa sillalle toi vain taivaalla loistava kuu. ’’Tiedän, että siitä on jo aikaa, kun tapoin Stefanin, mutta en ole päässyt sen yli’’, Elena sanoi tuijottaen veteen. ’’Pääset vielä sen yli ja voimme olla yhdessä’’, Damon sanoi ja käänsi Elenan katsomaan itseään. ’’Ei. En pääse siitä yli’’, Elena vastasi. Damon etsi kuin oikotietä Elenan silmistä. Elena huomasi Damonin suutelevan häntä, mutta Elena työnsi Damonin pois ja sanoi: ’’Damon...Emme voi olla yhdessä. Rakastan yhä Stefania.’’ Damon katsoi hieman surullisena, kun Elena vain käveli pois. Damon jäi yksin sillalle seisomaan ja kylmä iltatuuli liikutti hänen hiuksiaan. Kuinka Elena pystyi torjumaan tuon komean ja karismaattisen vampyyrin, jonka takia Elena tappoi jopa oman poikaystävänsä?