Joulukalenterificci

Yhtenä vuonna aikaisemmassa blogissani kirjoitin tälläisen Vampyyripäiväkirjat-aiheisen ficin. Nyt vain täksi vuodeksi sitä muokkasin (ja muokkaan yhä). Ja yritän saada julkaistua joka päivä yhden osan. Eli tämä on tavallaan joulukalenteri.
   Tällä ei nyt varsinaista nimeä ole, mutta mikäli keksin sellaisen, lisäilen sen.
  Mielipiteesi olisi kiva kuulla. :)

Tämän nyt julkaisen tässä juuri, kun päivä on ehtinyt vaihtua, koska olen hereillä, sekä tätä odotettiin. Kun aamulla olen heräillyt lisäilen kuvia nukkekotijoulukalenterin luukuista.

Translation:
This is like a advent calendar but fanfiction style. Only in Finnish, sorry. :(

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Luku 1

                                 

  Elena ja Jenna laittoivat joulukuuseen koristeita, kun ovelle koputettiin. Vilkaistuaan Jennaa Elena suuntasi ovelle. Kun hän sai oven auki, hän huomasi ovella seisovan Johnin, hänen biologisen isänsä. Elena jähmettyi siihen paikkaan ja vihan näki hänen silmistään. Jennaa ei Johnin ilmestyminen tuntunut myöskään kovin innostavan.

      ’’Mitä teet täällä?’’ Jenna kysyi heti ja katsoi Johnia halveksuvalla ja vihaisella katseella. ’’Pitäähän minun viettää joulu tyttäreni kanssa’’, John vastasi ja hymyili.  ’’Olet biologinen isäni, mutta en pidä sinua isänäni. Joten voit saman tien lähteä pois. Ihan sama minne, kunhan se on kaukana minusta’’, Elena sanoi vihaisesti, kääntyi ympäri ja lähti kipuamaan rappusia huoneeseensa. Jenna katsoi Johnia pienellä ilkkuvalla hymyllä ja paiskasi oven Johnin nenän edestä kiinni.

     Caroline astui sisään Mystic Grilliin ja tähyili Mattia. Mattin havaittuaan Caroline kulki lempeästi, melkein lipuen, kohti Mattia. Hän hymyili ja heilautti kädellään hiuksensa olkapäältään taakse. Saavuttuaan Mattin läheisyyteen hän avasi suunsa: ’’Mitäs olisi myöhemmin suunnitelmissa?’’ Matt katsoi Carolinea muutaman sekunnin ja vastasi sitten ’’Ja nytkö saapuisit paikalle?’’ Matt sanoi tiukasti ja kääntyi viereiseen pöytään ottamaan tilauksia. Caroline jäi sanattomana katsomaan Mattia, kun tämä käveli hakemaan tilaukset.

     Caroline ei vain saanut mieleensä, mikä olisi niin merkittävää, että Matt noin suuttuisi. Joten hän päätyi siihen vaihtoehtoon, että Mattilla oli vain huono päivä.

      Damon oli juomassa viskiään, kun Stefan paukkasi sisään. ’’Olit jo päässyt irti ihmisten tappamisesta, heidän verestään. Ja voisit itse hävittää kuiviin juodut ruumiisi!’’ Stefan aloitti räyhäämisen heti. Damon hymyili ja pyöritteli silmiään. ’’Miksi? Miksi aloit taas tappaa ihmisiä?’’ Stefan jatkoi. ’’Se on luontoni. Tekisi hyvää sinullekin’’, Damon sanoi melkein irvaillen. Hän vain hymyili ja jatkoi viskinsä hörppimistä tyytyväisenä. Stefan katsoi veljeään ja puhahti. Hän vielä mumisi jotain itsekseen, mutta Damon vain hymyili omahyväisesti.

       ’’Osaatko varmasti?’’ Alaric tenttasi Elenalta ennen kuin ojensi puuvaarnan Elenalle. ’’Osaan kyllä. En ole lapsi enää’’, Elena tuhahti ja yritti napata vaarnan Alaricilta, siinä kuitenkaan onnistumatta. ’’Haluan vain Elijahin kuolevan’’, Elena jatkoi ja katsoi Alariciin.

     Alaric katsoi Elenaa kysyvästi ja jatkoi sitten: ’’Mikä on?’’ Alaric havaitsi huolestuneisuutta Elenassa. Elena näytti hämmästyneen, mutta vastasi kuitenkin nopeasti. ’’Ei mikään. Kaikki tämä…on vain liikaa. Alkuperäisetkin ovat nyt kannoillani!´´ Elena huudahti lopuksi ja hengitti ulos. Alaric jätti tämän keskustelun sikseen, koska Elena tuskin olisi paljastanut totuutta.                                   ’’Tiedäthän ettei tuo tapa Elijahia. Vain vahingoittaa’’, Alaric sanoi kysyvästi jatkaen edellistä keskustelua. Elena vain hymähti vastaukseksi ja sai napattua vaarnan Alaricin kädestä. Hän iski vaarnan niin lujaa kuin pystyi harjoittelu nukkeen päästäen kaiken vihan purkautumaan tähän yhteen iskuun. Alaric näytti vakuuttuneen. ’’Kun muistat vain yhtä vihaisesti iskeä vaarnan alkuperäiseen, saat kyllä haluamaasi vahinkoa aikaan.’’

    Oli jo pimeää ja ulkona oli hiiren hiljaista. Tällä hiekkaisella sivutiellä, jota pitkin Elena käveli kohti Salvatoren asuntolaa, ei ollut edes katuvaloja ja päätieltä hieman valaiseva valo alkoi himmetä, mitä kauemmas Elena käveli. Hänen korviinsa kantautui vain lehtien havina ja iltatuulen viima kirvoitti hänen poskipäänsä punaisiksi. Hänellä oli outo tunne selkärangassaan, että joku seuraisi häntä. Mutta pimeä talvi-ilta ja tieto kaupungissa olevista hirviöistä, saivat helposti pään kuvittelemaan omiaan.

      Elena käännähti nopeasti, mutta ei nähnyt ketään. Hän kuitenkin huomasi mustan hahmon vilahtava puiden lomasta. Tätä hän säikähti niin pahasti, että kaatui maahan. Kova ja jäinen hiekkatie ei tuntunut mukavalta hänen allaan ja isku maahan sattui.

     Noustuaan ylös hän pyyhki hiekanjyvät ja lumet housuistaan ja yritti koota ajatuksiaan. Katse yritti hahmottaa jotain pimeyden seasta ja tuijotettuaan hetken kohtaa, jossa hahmo vilahti, hän jatkoi matkaansa hyvin epävarmasti ja varuillaan.