tiistai 11. joulukuuta 2012

Joulukalenterificci - 11.12.

Tänään on nyt kyllä aika huono osa mielestäni. Ei ole ollenkaan huvittanut muokkailla vähään aikaan näitä, eikä mielikuvitus ole riittänyt tekemään parempaa. Nukkisluukkujen kuvia lisäilen, kun saan itsestäni irti. Lundbyta yritän jatkaa, mutta sekään ei nyt innosta.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------



Luku 11

                 Elijah oli lähtenyt ja Elena ja Stefan jäivät kahden. Elena odotti vielä hetken Elijahin lähdettyä ja juoksi Stefanin luo. Hän alkoi epätoivoisesti aukoa ketjuja ja lukkoja, jotta saisi Stefanin irti, mutta mitään ei tapahtunut. ’’Ne eivät aukea!’’ Elena huusi vihaisesti ja päästi lukoista irti. Stefan vain katsoi Elenaa. ’’Mikä on? Luulin etten näe sinua enää’’, Elena sanoi melkein naurahtaen. ’’Et saa minua pois. He aikovat uhrata sinut. Ja, jos autan heitä, kuolet vain nopeammin. Yritä vain paeta’’, Stefan sanoi kuin olisi lopettanut yrittämisen. ’’Ei, vapautan sinut. Sinä, Damon, Caroline ja Bonnie suojelette minua heiltä’’, Elena sanoi ja yritti saada toivon takaisin Stefaniin. Hetken he tuijottivat toisiaan, Elena yrittäen saada toivon takaisin Stefaniin, mutta Stefan ei muuttanut mieltään. Elena tajusi tämän ja luovutti.

           Oli alkanut jo hämärtää ja Bonnie oli päässyt kotiinsa. Heti hän vilkaisi puhelimensa kelloa. 45 minuuttia, Bonnie ajatteli epäluuloisesti. Kyllä siinä kauemmin meni, hän jatkoi ajattelua. Bonnie oli hengästynyt ja yritti nyt avata ovea. Sisään päästyään hän meni nopeasti huoneeseensa ja huomasi sotkun. ’’Mitä..?’’, Bonnie sanoi. Ja ääni hänen takaansa sai hänen niskakarvansa pystyyn.

        Ovi aukesi ja Elena juoksi nopeasti takaisin nurkkaan. Sama mies, joka oli napannut Elenan aiemmin, astui nyt huoneeseen.  ’’Hei Elena’’, mies sanoi. ’’Kuka olet?!’’ Elena kysyi heti uhmakkaasti. ’’Niin. Olisihan se hyvä, jos tutustuisimme’’, mies sanoi hymyillen. ’’Olen Klaus.’’
         Elena meni sokkiin ja katsoi Stefania Klausin takaa. Stefankaan ei ollut uskoa, mitä hän oli juuri kuullut. Klaus loi maanisen iloisen hymyn huulilleen.

       Bonnie tuijotti nyt Katherinen kasvoja. ’’Missä on Petrova veri?’’ Katherine kysyi ja ei antanut mahdollisuutta olla vastaamatta. ’’En tiedä mistä puhut’’, Bonnie vastasi uhmakkaasti. ’’Tiedän sen olevan sinulla tai ainakin olleen. Pullon etiketti nimittäin löytyi laatikostasi’’, Katherine sanoi. Bonnie yritti näyttää siltä kuin ei tietäisi mistä Katherine puhuu, vaikka hänellä oli päivän selvä tieto siitä.
      Alakerrasta kuului, kun ulko-ovi aukesi.  Heti Bonnie viestitti Katherinelle: ’et…et uskaltaisi’. Katherine hymyili viekkaasti ja katosi huoneesta. Sekunnin kuluttua Katherinen katoamisesta, Bonnie kuuli sanan: ’mitä..’ ja sitten kuuluikin kolaus. Hän juoksi rappuset alakertaan niin nopeasti kuin pääsi, välillä meinaten kompastua rappusiin ja löysi isänsä tajuttomansa lattialta. Katherine seisoi vierellä: ’’Löydä se minulle. Tai muita kuolee. Tämä oli vain varoitus.’’

          ’’Katherine ei ole löytänyt sitä’’, Elijah sanoi Klausille.
            Klaus päätti ottaa kovat keinot käyttöön. ’’No, Stefan’’, Klaus aloitti. ’’Missä se on. Äläkä uskalla väittää ettet tiedä’’, Klaus sanoi ja hän ei tosiaankaan ollut leikkituulella. ’’En auta sinua tappamaan Elenaa’’, Stefan vain sanoi. ’’Et autakaan. Vain edesautat’’, Klaus viilasi pilkkua sanoissaan.
      Elijah lähti huoneesta yhtä tyylikkäästi kuin oli tullutkin ja Klaus vaikutti myös olevan lähdössä. Klaus kuitenkin palasi pienen hetken kuluttua puhelin mukanaan. ’’Tässä on kuvaa ystävistänne. He pääsevät pois mikäli autat minua’’, Klaus sanoi ja näytti kännykän videota. Mistä lie saanut, Elena ajatteli.
         Elena meni uudestaan sokkiin ja hänelle tuli paha olo, kun hän näki videon kuvaa. Damon luhistuneena seipäiden varaan ja lattialla verta. Damonin verta, Elena ajatteli. Näky oli niin kauhea, että Elena halusi juosta ovesta ulos, yrittäen päästä auttamaan. Hän ei kestänyt nähdä Damonia noin. ’’Miksi teet näin?!’’ Stefan huusi vihaisena. ’’Mitäs muutakaan tekemistä monta tuhatta vuotta vanhalla ja yksinäisellä vampyyrilla olisi? Kuin kiduttaa viattomia - melkein viattomia – ihmisiä, jos heitä nyt ihmisiksi voi edes kutsua’’, Klaus sanoi nauttien Elenan ja Stefanin kärsimyksistä nähdä videota. ’’Haluat kai, että tyttö selviää? Yritän nimittäin keksiä keinoa jolla kirouksen voisi purkaa ilman kaksoisolennon uhraamista’’, Klaus kyseli. ’’Ja nyt kerrot missä se on ja säästän tytön elämän’’, Klaus jatkoi. Hän vetäisi Elenan kuristusotteeseen. Tätä Stefan niin, että säpsähti ja muuttui vihaiseksi ja Klaus nosti kysyvästi kulmakarvojaan. ’’No, kerrotko jo ja ihanainen Elenasi selviää?’’ Klaus siirsi Elenan hiuksia ja päätä, jotta kaula paljastuisi kokonaan. Klaus näytti jo terävät kulmahampaansa, jotka olivat iskeytymässä Elenan kaulaan.

2 kommenttia:

  1. Damon :'( Ihan varmasti toi Klaus vaan bluffaa tossa, ku eihän se voi Elenaa tappaa :P (laaduksta kommenttia taas kerran, sori muru)

    T: Antti Tuiskun tahtiin jammaileva Piipe :P

    VastaaPoista
  2. Klaus <3
    Luen kyllä kaikki osat vaikka olenkin huono kommentoimaan. Ihanasti yhdistelet sarjan elementtejä.

    VastaaPoista