Joulukalenterificci - 16.12.

Luku 16

      Elena makasi sängyllään pohtien, mitä eilen illalla mahtoi tapahtua. Miten Elena, joka muistaa pienimmätkin asiat, on muka voinut unohtaa eilisillan tapahtumat. Elenan pohdinnat keskeytti korviin kantautuva koputus alakerran oveen. Elenan ovi oli ollut hieman raollaan ja hän oli kuullut oven avautuvan ja herrasmiesmäisen – miehekkään - Damonin äänen. Kohta Damon olikin jo seisomassa Elenan huoneessa. Mihin ne askelten äänet katosivat, Elena ajatteli. ’’Hei’’, Damon sanoi ja tämän äänen saattelemana Elena nousi sängyltään ja meni katsomaan ikkunasta ulos. Hän yritti olla välittämättä Damonista. ’’Leikit mykkäkoulua, vai?’’ Damon sanoi taas leikittelevällä äänen sävyllä. ’’No, eihän sinun tarvitsekaan puhua’’, Damon jatkoi. Nyt Elena vilkaisi taakseen Damoniin hiukan kiinnostuneena, mutta käänsi katseensa takaisin ulos. ’’Eilen…’’, Damon ehti aloittamaan, kun Elena päätti jatkaa.

’’Eilen, kun sotkeuduit mieleeni ja houkuttelit luoksesi. Vai!’’ Elena sanoi vihaisena katsoen Damoniin. Elena jatkoi yhtä nopeasti perään, ettei Damon ehtinyt saamaan puheenvuoroa. ’’Arvaa oliko mukavaa keksiä selitystä Jennalle, siitä etten tullut yöksi kotiin ja tulinkin vasta nyt. Kun Stefankin on poissa, ja Jenna tietää sen!’’ Elena jatkoi yhtä vihaisena. ’’Anna, kun selitän’’, Damon sanoi ja käveli Elenan luo ikkunan eteen. ’’Eilen illalla ei tapahtunut mitään, enkä’’, Damon painotti viimeistä sanaa: ’’sotkeutunut mieleesi.’’ Damon kiersi kätensä edessä seisovan Elenan kaulan ympärille hennosti. Elena yritti saada kädet pois, mutta Damon oli liian vahva. Ja kädet olivat ihanasti hänen ympärillään. Kuin Stefan oli laittanut silloin järvimökillä, kun seisoimme laiturilla…, Elena ajatteli.

’’Enkä edes voisi hallita mieltäsi. Kaikki luulevat mielesi olevan nyt heikkona, mutta se on silti vahva eikä päästä muita sisäänsä’’, Damon sanoi ja siirsi päänsä Elenan olkapään kohdalle. ’’Ja sinulla oli Stefanilta saamasi koru ylläsi’’, Damon lisäsi. Elena koski kädellään koruunsa - rautayrttikoruunsa.

      Elena sai vihdoin Damonin kädet ympäriltään pois ja pyörähti taas, jotta näkisi Damonin kasvot. ’’Mitä sitten tein luonasi?’’ Elena kysyi. ’’Sinä tulit minun luokseni ja suutelit minua’’, Damon vastasi hymyillen.

’’En varmasti’’, Elena sanoi päättäväisesti.

’’Kyllä vaan.’’

’’Miksi tulisin luoksesi ja suutelisin sinua?’’

’’Enpä tiedä. Mutta en vastannut suudelmaan. Tiesin, ettet tulisi luokseni vapaaehtoisesti ja suutelisi minua’’, Damon sanoi nyt vakavalla ilmeellä. ’’Sinulla oli jotain niskassasi’’, Damon sanoi ja vetäisi Elenan paitaa pois edestä jotta näkisi hieman hänen olkapäätään. Elena vetäisi äkkiä paitansa takaisin ja kääntyi hätäisesti, jotta näkisi Damonin kasvot. ’’Kuka sinua puri?’’ Damon kysyi huolissaan. Elena tiesi Damonin tarkoittavan vampyyrin puremaa. ’’Mitä?’’ Elena kysyi kuin ei tietäisi mistä Damon puhuu ja alkoi sitten hahmottaa eilisen tapahtumia ennen hänen menoa Damonin luo. Elena katsoi Damoniin ja Damon näki kauhun Elenan silmissä.

      Stefan avasi kotinsa oven. Hän oli asunut tuossa samassa talossa jo vuosikymmenet. Tai vieraillut, kunnolla hän ei ole koskaan siinä asunut, koska hänen on täytynyt vaihtaa maisemia, ettei kukaan tajua, että hän ei vanhene. Talo oli hiljainen niin kuin yleensäkin, mutta tämä oli erilaista hiljaisuutta.

          ’’Olen varma, että Elena on täällä, jos ei kotonaan’’, Caroline sanoi.

’’Miksi luulet hänen olevan Damonin luona?’’ Bonnie kysyi heidän kävellessään Salvatoren asunnolle.

’’Varmaankin suunnittelemassa Stefanin pelastamista tai puhumassa siitä...suudelmasta…’’, Caroline vastasi päättäväisesti ja koputti oveen. Ovi aukesi ja tytöt eivät olleet uskoa silmiään. Bonnie melkein kirkaisi onnesta, kun ovi avautui ja sen takaa paljastui henkilö.