Luku 5
Solakat ja vaaleat sormet kiersivät
pähkinänruskeita hiuksia kiharrusraudan ympärille. Katherine tarkasti vielä
peilistä, että hiukset olivat nyt hyvin ja siirtyi ikkunan luo. Verhot
siirtyivät ikkunan edestä paljastaen ulkona vallitsevan talvisen ilman.
Auringonsäteet tulvivat ikkunasta huoneeseen ja osuessaan Katherinen kaulassa
olevaan lasuurikivikoruun, ne saivat sen heijastamaan valon takaisin.
Katherine hymyili, mutta hymyä, joka paljasti, että hänellä oli jotain
mielessään. Jotakin ilkeää. Hymy kuitenkin hyytyi äkkiä, kun hänen muistiinsa
palasi se yksi nimi. Katherine tarttui vieressään pöydällä olevaan
kukkamaljakkoon ja heitti sen huoneen poikki. Se hajosi sirpaleiksi, vedet
roiskuivat päin seinää ja maljakossa olleet kukat kärsivät osumasta. Nyt maassa
oli kasa maljakon siruja, vettä, ruusujen terälehtiä ja muutama ruusu. Seinään
jäi vain jälki vedestä.
’’Damon!’’ Elena huusi
vihaisena saapuessaan Salvatoren taloon. Tummille puisille rappusille nousi
aina rappu kerrallaan toinen jaloista, jossa oli tennari. Elena käveli ylös
aina Stefanin huoneeseen asti.
Päästyään
huoneeseen hän jäi seisomaan oven suuhun. Tuolit olivat hajalla ja palaset
ympäri huonetta, valkoiset petivaatteet sängystä viskottu lattialla, tavarat
heitetty lattialle ja vertakin oli lattialla, huonekalut hajalla ja tuhottu
ympäri huonetta. Elenan saapuessa huoneeseen ovikin oli hajotettu. Damonin
huonekin oli ollut yhtä hajalla. Elena kauhisteli huoneiden sotkua ja tiesi,
ettei tämä ollut tavallisen ihmisen työtä. Tällaista jälkeä saisi aikaan vain
yliluonnollisen vahva henkilö, Elena mietti.
Alakerrasta alkoi kuului narinaa ja askelia. Sillä hetkellä Elena tunsi
sydämensä pomppaavan kurkkuun, kun hän hiipi varovasti katsomaan kuka tuli.
Melkein juosten hän lähti halaamaan tulijaa, kun hän näki tämän. ’’Damon!’’
Elena huusi onnesta. ’’Missä Stefan?’’ Elenan ääni muuttui ihmetteleväksi ja
hän kurkki Damonin taakse, josko Stefan tulisi perässä. Tyhmäähän oli ajatella,
että Stefan ja Damon tulisivat yhtä aikaa, Elena mietti masentuneena. ’’Mistä
minä tietäisin’’, Damon sanoi. ’’Mikä on?’’ ääni muuttui yhtäkkiä huolehtivaksi.
Elenan kasvoilla oli hyvin tiukka ilme, kun hän kertoi mitä yläkerrassa oli
nähnyt. Damon taas kertoi epäilevänsä Katherinea.
’’Hän on vieläkin
tajuton’’, Katherine hymyili. Hän seisoi Mattin sängyn vierellä ja vain
katseli. Yhtäkkiä Matt avasikin silmänsä ja oli hämmentynyt. ’’Matt. Hei. Elena
tässä. Olet sairaalassa’’, Katherine sanoi elenamaiseen huolehtivaan sävyyn. Matt
oli vielä sekaisin eikä erottanut eroa vaan pian juttelikin Katherinelle aivan
kuin tämä olisi Elena. Katherine hymyili ja kuunteli. Hän puristi varovasti
Mattin kättä ja hymyili. Näinkö se kaksoisolentoni tekisi? Hänestä ei olisi mihinkään,
Katherine ajatteli mielessään pilkaten Elenan tyyliä hoitaa asioita. Ulkoapäin
hän kuitenkin vain hymyili ymmärtäväisenä ja väliin joskus sanoi jotain pientä.
’’Elena! Oletko saanut
Stefania kiinni?’’ Bonnie kysyi huolissaan. Elena pyöritti päätään vastaukseksi
ja alkoi taas näpytellä kännykkäänsä Stefanin numeroa. Elena siirsi
pähkinänruskeita hiussuortuviaan pois korvansa päältä ja nosti kännykän
korvalleen. Hän kuitenkin kuuli vain piippausta. Elena laski kännykkänsä syliinsä
huokaisten.
Huone oli melkein tyhjä
ja seinät olivat tiilestä, ja kylmät. Pimeään huoneeseen tuli valoa vain
pienestä luukusta katonrajassa. Huoneen keskellä oli puinen tuoli jossa istui
mies, komea nuorukainen. Hänet oli laitettu käsistä ja jaloista kiinni tuoliin.
Nuorukaisen pää oli alas nytkähtänyt. Puinen ja raskas ovi avautui. Ovesta
sisään tullut miesääni kuului sanovan ilkkuvaan sävyyn: ’’Hei Stefan.’’
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti