Joulukalenterificci - 7.12.

Luku 7

         Matt oli kokenut yllättävän parantumisen, vaikka hän oli vielä edellisenä päivänä melkein henkihieverissä maannut sairaalassa.

    Olikohan tässä jotain yliluonnollista mukana, Jenna pohti. Kuuma kaakao höyrysi ja levitti herkullista tuoksuaan koko keittiöön Jennan kaataessa sitä mukiinsa. ’’Huomenta’’, Alaric sanoi ja antoi pusun Jennan poskelle.

    ’’Minnes sinä olet menossa? Et ole syönyt aamupalaasi’’, Jenna huusi Elenan perään. ’’Menen…katsomaan Mattia. Hän pääsee tänään kotiin’’, Elena sanoi ja luikahti ovesta ulos ennen kuin Jenna ehti sanoa mitään. Jenna tuijotti ovelle, jonka Elena juuri sulki perässään. ’’Minne hänellä nyt niin kiire oli?’’ Jenna ihmetteli Alaricille. Alaric kaatoi itselleenkin kupin kaakaota ja sanoi: ’’En minä sitä tiedä.’’

        ’’Se juonitteleva…’’, Bonnie kirosi. Elena ja Caroline käänsivät katseensa Bonnieen silmät suurina.

     ’’Kaksi viikkoa jouluun. Mitäs teemme?’’ Caroline kysyi hymyillen. ’’Caroline!’’ Elena huudahti vihaisena. Caroline katsoi Elenaan hämmästyneenä, eikä tiennyt mistä Elena suuttui. ’’Stefan on vielä kadoksissa ja ties mitä muuta! Ja sinä suunnittelet vain joulua!’’ Elena raivosi. Bonnie vain tuijotti hiljaa tyttöjen riitaa. ’’No anteeksi. Kaikki täytyy aina miettiä sinun ja Stefanin mukaan. Anteeksi, ihan unohdin!’’ Caroline huusi nyt itsekin raivoissaan. ’’Nyt riitti!’’ Bonnie, tavallisesti niin rauhallinen tyttö, alkoi myös raivota. Elena ja Caroline tuijottivat Bonnieta melkein kauhuissaan. ’’Joo. Teillä molemmilla on nyt poikaystävät ongelmissa. Älkää kuitenkaan purkako sisäistä vihaanne toisiinne!’’ Bonnie jatkoi. Molemmat tytöt hiljenivät saman tien ja katsoivat Bonnieta anovasti.

         Damon siemaili viskiään, kun hänet keskeytettiin. ’’Onko Elena täällä?’’ Alaric kysyi. ’’Miten pääsit sisään?’’ Damon kysyi hämillään. Alaric katsoi Damoniin ja tämä tajusi vastata. ’’Miksi olisi. Hänhän seurustelee Stefanin kanssa. Ei minun’’, Damon leikitteli. Damon siemaisi viskiään, eikä Alaric tiennyt mitä sanoisi vastaan. Lopulta he päätyivät siihen, että Alaric otti itselleen lasin ja kaatoi hänkin siihen Damonin bourbonia.

        ’’Löysitkö sen?’’

’’En. Kävin kaikki paikat läpi, mutta ei mitään. Eikä se ole Elenallakaan’’, Katherine sanoi alistuneesti. Tavallisesti Katherine ei missään nimessä olisi alistunut. ’’Löydä se! Tai sinä olet seuraava joka kuolee!’’ miehen ääni oli hyvin raivoissaan ja kuka tahansa, jopa vampyyri, pelästyisi. Mies löi Katherinea poskelle niin lujaa, että Katherine lensi huoneen poikki ja läsähti maahan. Katherine tuijotti miestä peloissaan ja nousi ylös asetellen hiuksiaan pois kasvoiltaan.

         ’’Etsiikö Katherine kuukiveä?’’ Matt kysyi. ’’En tiedä’’, Elena vastasi rauhallisella äänellä. ’’Entä Stefan?’’ Matt kysyi käheällä äänellä ja tarjosi Elenallekin kaakaota. Elena laski katseensa surullisena, mutta nosti sen kuitenkin ylös ja yritti näyttää iloiselta. ’’Bonnie kokeilee jotain loitsua, jotta voisimme löytää Stefanin’’, Elena sanoi hymyillen, tai yrittäen hymyillä. Elena otti Mattin tarjoaman kaakaon vastaan ja yritti hymyillä Mattille vahvan hymyn. Elena ei kuitenkaan huijannut Mattia, olivathan he ennen seurustelleet pitkän aikaa.

       ’’En ole ennen kokeillut tätä. Toivottavasti tämä toimii’’, Bonnie sanoi lupaavasti.

     Elenan huoneen lattialla oli kynttilöistä tehty kehä, joka toi huoneeseen valoa. Kehän keskellä istui Bonnie ja Elena. Bonnie piti Elenaa kädestä ja Caroline seisoi kehän ulkopuolella huoneen nurkassa. Bonnie kaivoi loitsukirjansa esiin ja alkoi lausua jotain. Luultavasti latinaa, Elena mietti.        Kynttilöiden liekit loimahtivat melkein kymmenen senttimetriä pitkiksi ja Elena sekä Caroline molemmat säpsähtivät, mutta Bonnie istui tyynesti silmät kiinni, edelleen lausuen. Elenaa alkoi kylmätä ja hän tunsi kivun. Kivun, joka tuntui kuin hänen ihoaan polttaisi jokin.

                         Stefan huusi tuskissaan. ’’Elenan pitäisi tuntea sama kuin sinä tunnet’’, joku nainen sanoi. ’’Sen pikku noidan loitsuja on helppo sotkea’’, nainen naurahti.

     Nainen oli pukeutunut tummahkoon toppiin ja farkkuihin ja hänen hiuksensa olivat luonnollisesti kiharat ja tumman ruskeat.

    Hän kasteli puuvaarnan vedessä johon oli sekoitettu rautayrttiä. ’’Tämä mahtaa tuntua’’, nainen sanoi ilkeästi ja nosti puuvaarnan korkealle. Ja samalla vauhdilla puuvaarna lähti kohti Stefania.