maanantai 10. joulukuuta 2012

Joulukalenterificci - 10.12.



Luku 10

         Damon ei suostunut antamaan apuaan Katherinelle, koska tämä ei kertonut aikeitaan.  Bonnie ja Carolinekin olivat epävarmoja Katherinen suhteen, mutta, kun Katherine lupasi paljastaa Stefanin ja Elenan olinpaikan, tytöt heltyivät hieman. Katherinelta saadun osoitteen suhteen jokainen heistä oli yhtä mieltä. Heidän suostumuksensa syy oli se, että Katherine oli uhkaillut heitä.

        Caroline ja Bonnie sekä Damon suuntasivat nyt osoitteeseen, minkä Katherine oli heille antanut. Sillä välin Katherine penkoi lisää Salvatoren asuntoa, mutta ei löytänyt etsimäänsä. Kun mitään ei löytynyt, Katherine suuntasi Bennettien talolle. Ehkä…Stefan olisi niin tyhmä, että antaisi pullon sille itsepäiselle noidalle, Katherine mietti.

        ’’En luota siihen, että Katherine muka antoi meille oikean osoitteen’’, Bonnie sanoi ja vilkaisi takapenkiltä Damoniin, joka ajoi, ja Carolineen, joka istui matkustajan paikalla etupenkillä.
     Damon pysäytti auton kadun ja talon portin väliselle alueelle. Talo sijaitsi keskellä ei mitään, eikä tiellä kulkenut autojakaan, kuin se harva kerta. Talolla oli suuri piha ja pihaa reunusti korkea aita. Sisään pihalle pääsi vain yhden portin kautta ja portti oli lukittu vahvalla teräslukolla ja paksu teräksinen ketju meni useaan otteeseen portin lukon kohdilla rakojen läpi. ’’Miksi he olisivat täällä? Hylätyssä, vanhassa talossa, joka voi hajota hetkenä millä hyvänsä’’, Caroline sanoi. ’’Tiesin tämän olleen huono ajatus’’, Damon sanoi kuin ilkkuen Bonnien ja Carolinen päätöstä tarkastaa osoite. ’’Tiedän, että tässä on jokin juju, mutta tarkistetaan nyt kuitenkin’’, Bonnie sanoi ja jatkoi matkaa portille. He pääsivät portille ja tytöt menivät hieman kauemmas, kun Damon käytti voimiaan ja nykäisi ketjua, jolloin lukko hajosi. Lukko valui ketjun kanssa maahan kilisten. Caroline vilkaisi Bonnieen vaikuttuneena ja hekin kävelivät portista sisään, jonka Damon juuri työnsi auki.
         Damon meni taas ensimmäisenä ja avasi puisen oven, joka voisi lahota käsiin hetkenä minä hyvänsä sekin, kuten koko talo. Ovi ei ollut edes lukossa ja vaikka olisikin, Damonille se ei olisi tuottanut minkäänlaisia ongelmia. ’’Eihän täällä ole mitään’’, Bonnie sanoi itsestäänselvyyden, kun he pääsivät taloon sisään. ’’Huomasimme kyllä’’, Caroline sanoi saaden Bonnien näyttämään tyhmältä.
     Talossa oli kaksi kerrosta, mutta he olivat tarpeeksi viisaita olla menemättä ylös. Alakerrassa oli iso eteisaula, johon he astuivat ensimmäisenä tullessaan ovesta. Edessä oli suuri aukko, josta pääsi luultavimmin olohuoneeseen. Oikealla puolella oli toinen huone ja vasemmalla luultavasti keittiö. Outoa kyllä alakerrassa ei näyttänyt olevan WC-tilaa. Tytöt seisoivat keskellä eteisaulaa ja Damon päätti tarkastaa oikeanpuoleisen huoneen. ’’Tämä on ollut varmaan kauan hylättynä’’, Bonnie tiedotti. ’’Ei mit-’’, Damon ehti sanomaan, kunnes kaksi seivästä syöksyi jostakin tyhjästä ja seivästivät hänet. Damon ei kyennyt liikkumaan. Seipäät olivat seivästäneet hänet niin, että hän ei pystynyt myöskään murtamaan niitä. Bonnie juoksi huoneeseen ja yritti saada seipäät irti. Ne olivat tiukasti kiinni seinissä - huone oli hyvin pieni - ja lattiassa. Caroline yritti tulla myös huoneeseen, mutta hänen matkansa päättyi, kun hän ei päässyt ovesta sisään. Bonnie tuli ulos huoneesta. ’’Varmaan samanlainen loitsu kuin siellä hautaholvissa’’, hän sanoi. ’’Vain ihmiset pääsevät sisään ja ulos, mutta vampyyrit jäävät sisään tai ulos’’, Caroline sanoi turhautuneesti.
    Bonnie juoksi ulos, jotta pääsisi hakemaan apua ja odotti Carolinea. ’’En. En pääse’’, Caroline sanoi ja katsoi Bonnieen ja Bonnie tuijotti takaisin kauhuissaan. ’’Haen apua. Odottakaa siellä’’, Bonnie huusi ja juoksi autolle. Autolle päästyään hän muisti ettei hän voinut ajaa. Hänellä ei ollut ajokorttia eikä hän edes osannut ajaa. Minun täytyy siis juosta kaupunkiin asti, Bonnie ajatteli ja vilkaisi turhautuneesti tielle. Tietä näkyi paljon, ympärillä oli vain metsää ja peltoja. Kaupunkiin on matkaa ties kuin paljon, Bonnie ajatteli. Hän yritti soittaa, mutta yhteyttä ei ollut. Hän vilkaisi vielä talolle ja lähti sitten juoksemaan.

              Katherine oli penkonut koko Bonnien huoneen, mutta ei ollut löytänyt sitä. Ja hän alkoi käydä levottomaksi.

1 kommentti:

  1. Hyi ku mun vanha sydän kestä tämmösiä :( Toivottavasti Damonille ei käy mitään :) Ihanaa kirjotusta, tykkään kyllä kovasti!

    T: Damonista huolehtiva Piipe

    VastaaPoista