No lukekaapas, mitä Mystic Fallsissa olisi luvassa tälle päivälle.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Luku 12
’’Jos päästät Elenan, jätät hänet ja
hänen ystävänsä rauhaan’’, Stefan yritti sopimusta. Klaus katsoi Stefania ja
naurahti. Elenan - ja Stefanin - onneksi Klaus kuitenkin irrotti otteensa
Elenasta ja hymyili Stefanille.
Elena seisoi osittain Klausin takana ja
ennen kuin edes Stefan ehti tajuta, Elena oli mätkähtänyt maahan. Klaus oli
lyönyt kyynärpäällään Elenaa. Isku oli ollut voimakas ja se oli saanut Elenan,
mahaan kaatumisen lisäksi, menettämään tajunsa. Stefan katsoi Klausia vihaisena ja samalla
yrittäen saada vastausta miksi Klaus teki niin. ’’Eihän tyttö saa tietää missä
hän oli’’, Klaus naurahti. ’’Ja tuoko oli keino estää se?’’ Stefan kysyi
melkein vihaisena. Klaus kohautti olkapäitään ja naurahti taas. Naurahdus tai
edes iloisuus oli hyvin epätodennäköistä - ja erikoista - alkuperäisiltä vampyyreilta.
Elena makasi tajuttomana maassa kasvot
lattiaa kohden, ja hänen nenästään vuosi verta. Klaus nosti tämän olkapäilleen
ja lähti huoneesta sulkien oven perässään. Ja Stefan saattoi vain toivoa
Klausin pitävän lupauksensa - häneen ei tiettävästi voinut luottaa.
Bonniella oli reppu täynnä kirjoja
mukanaan, kun hän säntäsi takaisin hylätylle talolle. Hän ei ollut tavoittanut
ketään, joten hänen oli täytynyt lähteä taas juoksemaan talolle. Ajatus ei
ollut yhtään mukava Bonnien mielestä.
’’Bonnie…’’, kuului vaimeaa ääntä
huoneesta jonne Damon oli jäänyt. Bonnie juoksi huoneeseen ja huomasi Damonin
makaavan velttona maassa. Jopa ihminen olisi voinut löylyttää hänet tuossa tilassa.
Bonnie kauhisteli sitä miten paljon maassa oli verta ja Damon - 164 vuotta
vanha vampyyri - makasi silti maassa heikkona. Bonnie alkoi kaivaa jotain
repustaan.
Verta, Damon haistoi heti veren rautaisen
hajun ja ei voinut vastoilleen mitään. Se oli veripussi Mystic Fallsin
sairaalasta ja Bonnie ojensi sen Damonille, joka alkoi saman tien tyhjentää
sitä. Pian pussi olikin jo tyhjä ja se vahvisti Damonia kummasti. Eikä taaskaan
kukaan olisi pystynyt voittamaan häntä. Paitsi ehkä vanhemmat vampyyrit, Bonnie
mietti.
Vaikka Damon oli lävistetty seipäillä ja veri valui koko ajan, Bonnie ja
Caroline tiesivät, että Damon selviäisi. Kumpikaan ei erityisemmin pitänyt
Damonista, mutta mikäli paha paikka tulisi eteen, Damonista olisi hyötyä.
’’Etkö tuonut apuja?’’ Caroline kysyi
vilkuillen ulos. ’’Kukaan ei ollut paikalla: Elena on kadonnut, Stefan myös,
Tyleria en uskaltanut edes pyytää, enkä edes löytänyt häntä, Jennasta ei olisi
apua ja Alaric jossakin’’, Bonnie selitti. Kaikki, jotka olisivat voineet
auttaa, olivat joko loukossa tuossa samaisessa talossa tai kadonneet - huono
päivä siis kaikille.
Bonnie levitti kynttilöitä ympäri
huonetta ja sytytti ne. Hän kaivoi myös loitsukirjat esiin ja alkoi lukea
tekstejä niistä. ’’Bonnie, et ole tarpeeksi vahva purkaaksesi loitsua’’,
Caroline sanoi melkein hädissään ja katsoi, kun kynttilöiden liekit leimahtivat
taas ainakin 10cm pitkiksi. Samoin kävi aiemmin - juuri ennen Elenan
nappaamista - Elenan huoneessa. ’’Tiedän. Yritän vain heikentää loitsua, jotta
pääset ulos’’, Bonnie sanoi ja jatkoi keskittymistä loitsuun. ’’Damon? Entä
hän?’’ Caroline kysyi. Bonnie katsoi Carolinea ja viestitti ääneti: ’’Tiedät
mitä hän on tehnyt, jos saan edes sinut ulos…’’. Bonnie katsoi Carolinea. Caroline
muodosti sanat suullaan, ääneti hänkin: ’’Tiedän, mutta’’. Kumpikaan ei voinut
käyttää ääntä, koska tiesivät Damonin muuten kuulevan. Kirottua tuo vampyyrin
hyvä kuulo.
Bonnie aloitti loitsujen lausumisen. ’’Mene läpi, kun pääset!’’ Bonnie
sanoi nopeasti ja jatkoi lausumista.
Klaus katseli hylätyn talon toimintaa
ja hymyili ilkeästi. Varovasti hän laski Elenan olaltaan heinikköön.
Caroline oli avonaisen ovensuussa ja
yritti koko ajan ulos ovesta. ’’En pääse!’’ hän huusi. Bonnie vain lausui kokoajan.
’’Yritä vain. Äläkä tule sisään missään nimessä, kun pääset ulos!’’ Bonnie
sanoi taas nopeasti. Samassa Caroline syöksyi ulos. Bonnie pyörtyi ja
kynttilöiden liekit sammuivat. Ulkona oli jo pilkkopimeää, joten nyt
sisälläkään ei nähnyt lähestulkoon mitään. Caroline ei palannut sisään, vaikka
olisi halunnut, koska hän tiesi Bonnien tehneen tuon kaiken vaikka tiesi
seuraukset.
Caroline lähti porteille mennäkseen
kaupunkiin hakemaan apua. ’’Hei…?’’, Caroline hihkaisi heinikolla makaavalle
ihmisille. ’’Hei…’’, hän sanoi hiljempaa ja kirkaisi onnesta. ’’Elena! Elena!’’
hän juoksi onnesta hihkuen heinikolle. Hän yritti ravistella Elenaa, mutta tämä
ei herännyt. Joten Caroline nosti Elenan Damonin autoon ja meni itse ohjaamaan.
Caroline osasi ajaa, joten hän lähti ajamaan autolla kohti kaupunkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti