tiistai 4. joulukuuta 2012

Joulukalenterificci - 4.12.

Nukkekotikalenteriluukku päivityksiä saatte vasta huomenna, mutta tässä ficci-luukku.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------



Luku 4

                 Elena juoksi sairaalan ovista sisään ja tähysti Carolinea. ’’Caroline!’’ Elena huusi hädissään löydettyään Carolinen. Caroline istui sairaalan penkillä ja itki yhä. ’’Matt…’’, Caroline yritti saada sanan sanottua itkunsa seasta. Elena katsoi Carolinea surullisilla silmillään ja kietoi kätensä Carolinen ympärille lohduttaakseen. ’’Ei kai hän ole kuollut?’’ Stefan sanoi rauhallisella äänellä, mutta siitä kuitenkin kuuli pienen vireen, joka kertoi, että Stefankin melkein itki. Stefan oli juuri saapunut tyttöjen luo Elenan laitettua tälle viestiä. Kohta saapuivat myös Jenna, Alaric, Jeremy ja Bonnie. ’’Ei, mutta lääkärit eivät ole toiveikkaita Mattin suhteen…’’, Caroline nielaisi ja kyyneleet kirvelivät hänen silmiään. ’’Mitä siis kävi?’’ Bonnie kysyi hennosti. Kaikki katsoivat Carolinea ja odottivat tämän vastausta. ’’Menin Mattin luo ja ovi oli auki…’’, Caroline nielaisi uudestaan ja yritti saada sanat sanottua: ’’…Matt makasi olohuoneessa ja oli tajuton, koko huone oli sekaisin ja…’’ Caroline otti esiin nenäliinan ja pyyhki kyyneliään. ’’Hänellä oli puremajäljet kaulassaan… tai no mitä veren seasta näin… Lattia oli verestä punaisena. Hänet oli melkein vuodatettu kuiviin…’’, Caroline kuvaili. ’’Saavuin viime tipassa, mutta, jos olisin mennyt heti, kun häntä ei näkynyt tai kuulunut näin ei olisi… käynyt..’’, Caroline alkoi taas itkeä. ’’Se ei ollut vikasi. Et olisi voinut auttaa’’, Elena lohdutti Carolinea ja siirsi tämän vaaleita kiharoita pois kasvoilta.

                   ’’Missä se on?!’’
’’Mikä on? Ja missä?’’ Damon hymyili. Hän kaatoi lisää viskiä lasiinsa. ’’Jos Matt selviää, täytyy tappaa joku muu… ehkä Elena’’, Katherine sanoi hyvin juonittelevaan ja leikittelevään sävyyn ja otti lasin Damonin kädestä.
      Damon vähät välitti Katherinesta. Hän oli palannut ihmisvereen ja hänestä oli tullut sama verenhimoinen, muista piittaamaton vampyyri, kuin hän oli ollut saapuessaan Mystic Falssiin. Mutta, kun Katherine oli uhannut Elenan henkeä, Damonissa oli pilkahtanut suojelunhalu Elenaa kohtaan.
     ’’Niin. Eikö kukaan ole kertonut sinulle, että Matt makaa henkihieverissä sairaalassa?’’ Katherine loi leikittelevän, manipuloivan hymynsä Damonille.

                    Mattin sängyn ympärillä oli ahdasta, kun kaikki olivat kerääntyneet sen ympärille. ’’Tuletko?’’ Elena kysyi Carolinelta, kun kaikki olivat lähdössä. Caroline istui Mattin sängyn vierellä ja piti tätä kädestä. ’’En’’, Caroline sanoi ja yritti luoda hymyn Elenalle. Elena antoi selvä-hymyn Carolinelle ja lähti muiden perään. Caroline jäi nyt yksin sairaalan sängyssä nukkuvan Mattin seuraksi. Caroline puristi Mattin kättä ja toivoi saavansa jonkinlaisen vastauksen, vastapuristuksen tai edes jotakin.

                      Damon saapui hyvin myöhään sairaalaan ja meni hänkin katsomaan Mattia. Caroline istui Mattin sängyn vierellä vieläkin ja piti edelleen Mattia kädestä.
    Caroline käännähti ja hämmästyi nähdessään Damonin ovella. Hän katsoi Damoniin ilmeettömänä. ’’Miten hän… voi..?’’ Damon kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen. Caroline vain kohautti olkapäitään. ’’Kuulin Katherinelta Mattin olevan täällä’’, Damon sanoi. Hänelläkin oli ilmeetön ilme kasvoillaan. Caroline hieman hämmästyi tätä. Katherinelta? Caroline mietti. Caroline kuitenkin mieluummin siirsi katseensa takaisin Mattiin. Damon käveli Mattin sängyn luo ja jäi vain katsomaan. Tilanne oli hieman kiusallinen, eikä kumpikaan tiennyt mitä sanoisi. Damonin tapaista ei ollut välittää muista. Ja miten Katherine tähän kaikkeen liikkuu? Carolinen ajatukset olivat Mattissa, eikä hän ajatellut selvästi ymmärtääkseen yhteyden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti